Pitihän minun sitten hankkia ne loputkin Kirjan ja ruusun-päivän kirjat luettavakseni. Pari viikkoa sitten lukaisin viime vuoden Kirjan ja ruusun-päivän kirjan, jonka oli kirjoittanut Anna-Leena Härkönen. Edellisen kerran luin Härköstä yläasteella, kun luettavana oli äidinkielen tunnilla Häräntappoase. Muistan sen tehneen vaikutuksen minuun ja silloiseen sydänystävääni.
Odotin, että Takana puhumisen taito olisi ollut yhtenäinen tarina. Sen sijaan se on sarja kurkistuksia elämään kuin kolumnikokoelma. Härkönen kirjoittaa konstailematta, eikä hänen tekstistään tiedä, kirjoittaako hän suoraan omasta elämästään. Kirjan päähenkilö, kun on kovin Härkösen oloinen nainen, jonka aviomies asuu Turussa.
Kirjan ahmaisin kerralla, joten voisin sanoa viiihtyneeni sen parissa.
Comment