Koska lukupinoni on loputon, otin toisenkin ohuen kirjan. Erkka Mykkäsen Kolme maailmanloppua koostuu lyhyistä tarinoista. Ensimmäisessä osassa tarinat ovat vain sivun mittaisia ja myöhemmin ne ovat pidempiä tai jopa lyhyempiä. Silti lyhyeenkin tekstiin mahtuu paljon tarinaa ja tunnetta.
Peili heijasti miehen, jota nainen käsitteli kuin nyljettävää eläintä, hinkkasi tahmenevaa litkua vimmoissaan vasten kaljua koko kämmenensä leveydeltä ja kaikella vartensa voimalla. Lämpö päälaella kääntyi kuumuudeksi, se poltti jo
– Oiiiiii, mies henkäsi korkealta.
-Nngggghhh, ynisi nainen matalammala.
Miehen kalju syttyi tuleen.
Kokoelmasta kumpuaa kokeilevaisuus. Mykkänen totesikion Helsingin kirjamessujen bloggaajabrunssilla absurdien tarinoiden liikuttavan häntä enemmän kuin realististen.
Kaikkein mielenkiintoisimpia tarinoita oli Krista Kosonen-trilogia. Suurimmaksi osaksi kuvitteelliset näyttelijä Krista Kososen kohtaamisesta kertovat tarinat tuottivat minulle hiukan myötähäpeää. Johtuiko se siitä, että henkilö oli aito ja Kosonen on lukenut tarinat.
Muutoin kirja on nokkela kokoelma herkkupaloja, joita nauttii mielellään useampaankin otteeseen.