Harvemmin postaan teilauksia, mutta tällä kertaa kirjoitan kirjasta, joka petti odotukset.
Moni tuntee Carrie Fisherin alkuperäisten Star Warsien Prinsessa Leiana. Uudemmissa elokuvissa prinsessasta onkin tullut jo kenraali. Loistava esikuva siis. Tärkein syys kuitenkin, miksi pidin paljon viime tapaninpäivänä kuolleesta Fisheristä oli hänen avoimuutensa kaksisuuntaisen mielialahäiriön suhteen. Samaa tekee myös Stephen Fry, jonka dokumentti kyseisestä sairaudesta on katsottavissa Youtubesta.
Olen katsonut myös kahteen kertaan ainakin HBO Nordicilta löytyvän Bright lights-dokumentin, joka kertoo Fisherin ja hänen äitinsä Debbie Reynoldsin poikkeuksellisen läheisestä äiti-tytär – suhteesta.
Mutta tämä kirja. Minä tietenkin tärisin innosta saatuani tämän käsiini kirjastosta. Voimaantumista ja samaistumista ehkä luvussa.
Ei.
Ensinnäkin, jos tykkään kronologisesti etenevistä tarinoista, älä koske tähän. Toisekseen tämän kirjan pihvi on alkuperäisen Star Wars-elokuvan aikainen suhde ainakin tuolloin naimisissa olleen Harrison Fordin kanssa. Minua kiinnosti kaikki muu paitsi tämä leijonanosan kirjasta haukannut mehustelu.
Minua olisi kiinnostanut ennemminkin Fisherin huumekokeilut ja niistä irti pääseminen, kaksisuuntaisen kanssa kamppailu, läheinen äiti-suhde ja tietenkin terapiakoira Gary.
Summa summarum: jollei sinua kiinnosta ilman Seiska ilman kuvia, älä vaivaudu.
Lue lisää Fisheristä täältä.
Comment