Lopettelin tämän kirjan jo viime vuoden puolella, mutta ennen kirjoittamista halusin haudutella lukemaani. Olen lukenut aiemmin Rytisalon Lempi-kirjan, josta pidin kovin ja olen myös lukenut Minna Canthin Työmiehen vaimon. Fanitin siis valmiiksi jo tämän kirjan kirjoittajaa ja päähenkilöä.
Kirjan teksti oli kaunista, kuten myös Rytisalon aiemmassakin teoksessa. Rouva C keskittyy Canthin suhteessa hänen mieheensä. Alussa hän opiskelee järvikaupungin opettajaseminaarissa, jonka lehtori ihastuu häneen. Kirja loppuukin hiukan lehtori Canthin kuoleman jälkeen, joten emme pääse seuraamaan rouva C:n kirjailijan uraa. Tämä on sekä kirjan vahvuus että heikkous. Kirja tuntuu typistävän rouva C:n vain äidiksi ja rouvaksi, vaikka hän oli paljon muutakin. Toisaalta on mielenkiintoista lukea uraauurtavan kirjailijanaisen yksityisestä puolesta.
Kirjassa on miltei neljäsataa sivua. Mielestäni kirja olisi voinut olla ohuempikin, sillä rouva C:n maatessa hermojaan lepuuttamassa kohtia oli liikaa. Tämä ei kuitenkaan ollut kirjana samanlaista suossa tarpomista kuin Tommi Kinnusen uusin, Pintti. Lyhyet luvut tekivät kirjasta sopivat kassikirjan, jota luki mielellään odotushuoneessa.