Valitsin tämän kirjan saadakseni Argentiina ruksituksi karttaani kirjalliseen maailmavalloitukseen. Agustiva Bazterrican Rotukarja on voittanut Clarinin romaanikilpailun. Eikä suotta!
Kirjassa eletään dystopiassa, jossa jokin mystinen virus on tappanut kaikki eläimet ja myrkyttänyt niiden lihan. Ihminen ei ole kuitenkaan voinut elää lihaa syömättä, joten on alettu kasvattaa ihmisiä lihatuotantoon.
Päähenkilö Marcus Tejo on teurastaja, joka kuljettaa lukijan mukaansa teurastamoon ja koe-eläinlaboratorioon. Lihaksi kasvatetuilta eläimiltä on poistettu äänihuulut, jolloin niiden teurastus on hiljainen. Tejo itse on kasvissyöjä ja hänen on vaikea välillä ymmärtää lihaa ehdoitta himoitsevia.
Kirja nosti kaikessa kammottavuudessaan useita kysymyksiä. Mikä on ihmisen ja eläimen ero? Onko ihminen vain sivistynyt eläin? Mitä on ihmisyys?
”Se lakkasi olemasta pelkkää lihaa ja siitä tuli erikoisfileetä…”
Sivut kääntyivät kuin itsestään. Jos jokin minua häiritse, niin päähenkilöstä, Tejosta, olisi voinut käyttää enemmän nimeä. Vai oliko se tarkoituksellisuutta, jolloin hän oli hän ja ”teuraspää” se?
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 7. Kirjassa rikotaan lakia.
”Bazterrican kuvaama maailma haastaa ajattelemaan omaa suhdettamme lihaan ja lihantuotannon eettisyyttä,” toteaa Yöpöydän kirjat.
”Järisyttävä lukukokemus,” summaa Älä ota sitä niin vakavasti.