Piia Leinon Taivas-dystopia vie meidät vuoden 2058 Helsinkiin tai Valoon, kuten sitä silloin kutsutaan. Sisällissodan jälkeen johtoon on astunut äärioikeisto, joka on karkottanut kantasuomalaisista poikkeavat. Kaikki on harmaata, ihmiset flegmaattisia ja ruoka koostuu sirkoista ja pienriistasta. Todellisuutta paetaan Taivas-nimiseen virtuaalitodellisuuteen, johon saa lisää käyttöaikaa joko työstä palkkana tai jonkun elättinä. Siinä missä etuoikeutetut viettävät aikaa Taivaassa, parveilee Hakaniemen torilla kerjäläisiä. Muun maailman elosta vain arvaillaan, sillä internet on jo aikaa sitten kaatunut.
Akseli toimii tutkijana yliopistolla. Hän saa työpaikaltaan outoja pillereitä, joiden käytöstä tulisi raportoida. Pillerien vaikutuksessa Akseli ostaa värikkäät lenkkarit ja kokeilee juoksemista. Harmaudesta pistävät väriläiskät ja juokseminen ei hetkauta ympärillä arjessa puskevia Valon kansalaisia.
Akseli tapaa Taivaassa Iinan, jonka aiemmasta poiketen haluaa tapana livenä. Iina saa Akselin tarjoamista pillereistä enemmänkin irti ja alkaa kyseenalaistaa Taivaassa käymisen.
Kirjan dystopia oli mielenkiintoinen. Olisinkin halunnut lukea enemmänkin, siitä miten Suomi oli mennyt raiteiltaan. Muutaman kerran kirjassa oli tarinaan sopimattomia kuvauksia, jotka häiritsivät minua. Tosin Akselin ympäröivästä maailmasta piittaamattomuus ja Taivaaseen koukuttuminen oli hyvin kuvattu. Piittaamattomuudesta kertoo muun muassa syntyvyyden lasku, joka johtuu seksuaalisuuden kiinnostuksen katoamisesta
Kirjan pohjavire on surumielinen. Suosittelen tähän teokseen tutustumista. Taivas voitti S&S:n maailman laita-kirjoituskilpailun jossa etsittiin teosta, joka katsoo eteenpäin ja ulospäin, vastaa kysymykseen, mitä on olla ihminen muuttuvassa maailmassa.