Eipä tätäkään kirjaa olisi tullut luettua ilman lukupiiriä. Emily Brontë Humiseva harju jäi kesken, mutta sisaren Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre) veti mukanaan.
Jane Eyre on orpotyttö, joka on kasvanut sukulaistensa parissa. Sukulaiset kohtelevat nuorten Janea huonosti ja lähettävät lopulta Lowoodin sisäoppilaitokseen. Opetettuaan muutaman vuoden nuorempia lapsia, Jane päätyy kotiopettajattareksi.
Minusta tuntuu, että 1800-luvun kirjallisuudessa on yleinen tyyppi hyveellinen orpo, jollainen Janekin on. Minua häiritsi myös hänen kykynsä piirtää paikkoja ja henkilöitä, joita hän ei ollut aiemmin nähnyt. Hänelle esimerkiksi kuvaillaan nainen, jonka kuvailija on nähny muutamaa vuotta aiemmin ja Jane osaakin piirtää hänet täydellisesti.
Kirjam voisi jakaa kolmeen osaan: Janen lapsuuteen, aikaan kotiopettajattarena sekä loppuosaan. Itse en pitänyt lopusta, sillä Jane käyttäytyi siinä ylidramaattisesti eikä loppuratkaisukaan ollut mieleeni.
Brontiën kirjoja pidetään romanttisina, mutten minä romantiikkaa löydä. Hahmot eivät ole miellyttäviä, vaikkakin tässä kirjassa he ovat paljon mukavampia kuin Humisevassa harjussa.
Romaanin pohjalta on tehty useita elokuvia. Katsoin vuonna 2011 valmistuneen, jossa mielestäni painotettiin vääriä asioita. Esimerkiksi Janen ajasta lastenkodissa olisi voitu kertoa enemmän. Tosin elokuva tuntui keskittyvän rakkaustarinaan, joten lapsuusajasta oli karsittu.
Mielestäni romaanin teemana on rakkauden sijasta anteeksianto. Jane antaa anteeksi menneisyyden kaltoinkohtelulle ja saa siitä palkkion.
Oletko sinä lukenut Kotiopettajattaren romaanin?
Luin tämän joitakin vuosia sitten, ja ihmettelin että joku taika siinä oli, että vaikka saatoin hyvin huomioida piirteitä joista en pitänyt tai kerronnallisia heikkouksia yms niin silti ahmaisin tiiliskiven hyvinkin vauhdikkaasti…
Mutjoo, suurinta huomiota tapaa saada rakkaustarina, mutta kirjassa on kyllä paljon muutakin ja se romanttisuus on aika, no, epäilyttävää (niinkuin oli myös Humisevassa harjussa). Selvemmin tämä on tosiaan kasvukertomus, Janen sisäinen kehitys.
Samaa mieltä! Todellakin Janen kasvukertomus. Mutta tarvitsiko Rochesterin kohtalon olla niin karu?
Olen lukenut useammankin kerran ja on yksi lempikirjoistani.
Olen lukenut tämän yläkouluaikaan ja tykkäsin hurjasti. Mielessä on ollut lukea uudestaan ja tuoda blogiin.