Lukujumi vaan jatkuu. Äänikirjoja tuli kuunneltua kävellessä ja sarjakuvia sain kovalla vaivalla luettua. Yhteensä luin huhtikuussa kolme sarjakuvaa ja kuuntelin kaksi äänikirjaa. Onpa surkeata. Kirjagraminkaan kanssa en jaksa olla kovin aktiivinen, kun lukeminen on mitä on. Onko teillä mennyt lukuhommat hyvin?
Neil Gaiman & Fabio Moon & Gabriel Bá: How to talk to girls at parties
Neil Gaimanin käsikirjoittaminen sarjakuva on mystinen, muttei sytyttänyt. En pitänyt piirrostyylistä yhtään.
Dr. Pepperco: Goodbye My Rose Garden
Viktoriaaniseen englantiin sijoittuva manga Hanakosta, joka päätyy Lady Alicen sisäköksi. Lady Alicella on kuitenkin erikoinen toive: hän haluaa Hanakon tappavan hänet. Naisten välillä on kemiaa. Miten tarina jatkuu?
Stepan Séjic: Sunstone Vol.6
Sunstonen viisi ensimmäistä osaa kertoivat Lisan ja Allyn BSM:llä maustetun rakkaustarinan. Kuudennessa osassa Anne ja Alan raottavat menneisyyttään. Pidän paljon. Ainoana miinuksena hahmojen diversiteetin vähyys.
Sperhanie Garber: Caraval
Kuuntelin Caraval-trilogian avausosan, jossa saarella isänsä ikeessä kasvanut Scarlet Dragna joutuu ihmeellisen Caraval-pelin pyörteisiin, jonka aikana ei voi tietää, mikä on totta ja mikä tarua. Ihan ok kuuntelukokemus. En jatka seuraavaan osaan.
Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä
Puuvillatehtaan perijä jatkaa Puuvillatehtaan varjossa-kirjan tarinaa vuosikymmen myöhemmin. Jennyn adoptoima Martta palaa Ruotsista Turkuun veljensä Matin kanssa. Matti aloittaa lyseon ja Martta etsii paikkaansa seurapiirien ja työläisen taustansa välillä.
Oli hyvin hiljainen lukukuukausi. Oli niin paljon kaikkea muuta, ettei juuri houkuttanut tarttua kirjaan. Hyvin erikoista minulle!
Toivottavasti sinulla on nyt ollut aikaa kirjoille
Voi ei lukujumia! Mulla ei sitä ole siinä mielessä ikinä, etten lukisi – bloggausjumi kyllä joskus. Ja vaikutustenvyöryjumi, eli että tulee luettua liikaa, niin paljon, ettei oikein mikään ”nouse”.
Mä oon nykyään katsonut instaankin julkaistaviakin luettuja. Ei kukaan jaksaisi sitä vyöryä 😅
Kaikki ovat minulle vieraita kirjoja. Tuon Ann-Christin Antellin sarjan ykkösosan luin, mutta muistan häriiintyneeni stereotyyppisistä henkilöistä ja tapahtumista, vaikka miljöönä Turku onkin ihana.
Suurinta iloahan mulle kirjassa oli tutut maisemat historiallisessa kontekstissa. En uskokaan, että se antaa yhtä paljon ei-turkulaisille
Ei täälläkään oikein ole lukeminen sujunut vanhaan malliin. On liian paljon töitä ja muuta mietittävää. Mutta ehkä kesällä sitten taas.
Sarjakuvat kuulostavat kiinnostavilta. Noita voisin kokeilla.
Sarjakuvat ovatkin oiva apu lukujumiin!
Mulla on kirjojen kuuntelu jatkunut ihan sujuvaan tahtiin, mutta paperikirjat tökkii. Kunhan saadaan sisustettua meidän perinteinen kesäkeidas eli paviljonki, niin sitten luen kyllä, kuten kesäisin aina, koska rakastan ulkona lukemista 🧡
Luin (juu, paperikirjana!) ensimmäisen osan Antellin sarjasta ja se oli kivan kepeä ja toinen osa on kirjastojonossa odottamassa, toivottavasti saan sen ennen syksyä eli muut lukisivat ja palauttaisivat omat kappaleensa vauhdilla.
Valitettavasti Antellin kirjat toistivat itseään sen verran, että jätin kolmannen kesken 🙁
Välillä on nihkeämpää. Mulla olisi nyt lukuhaluja, mutta elämässä kertakaikkiaan niin paljon kaikkea muuta, etten ehdi tai sitten kun ehtisin, en ole hirveästi jaksanut. Tosin tiesin, jo etukäteen, että toukokuusta tulee tällainen. Kesällä sitten taas uudella innolla!
Onneksi lapsi nukkuu nykyään kokonaisia öitä, niin on virtaa lukea! Mistä sinä saisit virtaa?
Ei ole lukujumia, vaan ajanpuute. Helsinki Lit herätti talviunesta ja nyt on taas virtaa katsoa myös eteenpäin ja suunnitella syksyn lukupiirikirjoja. En usko, että meillä tulee yhtään sarjakuvaa listoille, enkä taida lähteä esittelemiesi äänikirjojenkaan matkaan.
Mulla on äänikirjat jääneet vähemmälle viime aikoina. En viitsi rattaita työnnellessä kuunnella, etten missaa, jos lapsella on asiaa. Muutoin olen kuunnellut Slow swedish-podcastia
Minusta tuntuu, että myös minulle huhtikuu oli vähän valju lukukuukausi! Toisaalta ei se määrä, vaan laatu: Tove Ditlevsenin Lapsuus oli pieni, suuri helmi!
Sinun sarjakuvanostosi saivat minut ihmettelemään, miksi minä en lue sarjakuvia! Sarjakuvat ovat jääneet itselleni aika lailla täysin vieraaksi genreksi. Se on vielä kummallisempaa, kun ottaa huomioon, että olen hyvin visuaalinen ihminen. Näistä sinun lukemistasi tuo ”Goodbye, my Rose Garden” alkoi vähän kiinnostamaan.
Suosittelen seuraamaan Sarjuuksia -tiliä instagramissa! Sieltä saa hyviä sarjakuvavinkkejä