Sormibrighton on vuodesta 2012 Facebookissa ilmestynyt kaksimielinen puujalkasarjakuva. Hiukan Fingerporin sukua siis, mutta tikku-ukoin ja -akoin piirrettynä. Mieleen tulee myös Hugleikur Daggsonin räävittömät tikku-ukot, mutta mielestäni Sormibrighton ei yllä ihan samalle tasolle räävittömyydessään. Ja hyvä niin.
Tämä albumi tarttui mukaan Turun kirjamessuilta. Lukaisin sen hekotellen osittain kotimatkalla osittain yöpuulle käydessä. Minun huonolle huumorilleni kaikki vitsit sopivat, voi olla tietenkin ihmisiä, jotka ottavat nokkiinsa, mutta samat ihmiset varsmastikin nyrpistävät nenäänsä Fingerporille. Vitseissä on myös paljon munansaannoksia…eli sananmuunnoksia.
Domen haastattelussa Sormibrightonin piirtäjä Mikko Kallinen kertoo piirtäneensä ensimmäiset Sormibrightonit jo 80-, 90-luvun taitteessa. Kallinen piirsi jonkin verran peruskoulu- ja lukioaikana, mutta aloitti piirtämisen uudelleen vasta 2010-luvun alussa. Aluksi hän julkaisi sarjakuvia Fingerturku-nimisenä julkisessa Facebook-albumissa, kunnes suosio laajeni sen verran, että oli perustettava oma fanisivu ja muutettava nimi vähemmän Fingerporia muistuttavaksi.
Päivätöinään Kallinen tekee homia peliyrityksessä. Visuaalisesti Sormibrighton on yksinkertainen, koska Kallinen haluaa keskittyä itse vitsin ideaan. Kallinen perusteleekin, että mikäli sensuroisi vitsejään, hän ei voisi tehdä mitään, sillä kaikesta pitää olla oikeus loukkaantua.
Sormibrightonista on aiemmin ilmestynyt kaksi albumia: Sormibrighton ja Sormibrighton palaa.
Tykkääjiä sarjakuvalla on Facebookissa miltei 40 000. Tykkää sinäkin Sormibrightonista täällä.