Jatkan edelleen runojen maailmaan. Sain S&S:ltä arvostelukappaleen Elämäni-runokirjasta, joka sisältää lyriikkaa elämästä, lääkäreiltä potilaille. Kansi on kutsuva ja siitä kävi selväksi, mitä sisältä löytyy.
Neurologi kokeillut kortisonia,
joka subjektiivisesti helpotti näköoiretta.
Tällä hetkellä ei murheita huulien kanssa.
Alkoholia aniharvoin.
Esipuheessa Niemi ja Öhman kertovat työskentelevänsä potilasohjeiden ja terveydenhuollon tekstien kääntäjinä. He alkoivat kerätä pieniä potilasrunoja työhuoneen ovenpieleen, joita muut tulivat ihastelemaan.
Hemmetissä asuva rouva.
Jalat ei kanna yhtään,
henkisesti kuitenkin virkeä ja asiallinen.
Vastaanoton aikana ei halua puhua.
Kirja on siis täynnä anekdootteja terveydenhuollon ja potilaiden elämästä. Ikävä kyllä, minulle eivät nämä runot auenneet. Ajattelin lähettää runokirjan äidilleni äitienpäiväksi, jos entinen sairaanhoitaja saisi tästä jotain irti.
Asiallinen ja huoliteltu rouva.
Ei kaarimaisia oksennuksia.
Potilaalla tai potilaan suvussa ei äkkikuolemia.