Toimittaja Rika Machida keksii mennä tapaamaan vankilaan Manako Kajiita, joka istuu kolmatta vuotta tutkintavankeudessa kumppaniensa murhista. Kajii ei suostu puhumaan toimittajille, mutta Rika keksii lähestyä asiaa ruuan kautta. Kajii oli hurmannut uhrinsa kokkauksillaan ja ikävöi vankilassa ulkomaailman herkkuja. Hän ei kuitenkaan suostu puhumaan lehdistölle, vaikka lukijoita hänen tarinalleen riittäisi.
Ensimmäisenä Kajii käskee Rikan maistaa kunnollista voita. Rika tekee työtä käskettyä ja maistaa sitä riisin kanssa. Tämä jäi lukiessa mieleen ja kerroinkin siitä muille;kirjassa nimittäin kuvattiin voin syömistä antaumuksella. Muitakin kulinaarisia kokemuksia kuvattiin toki tarkkaan, mutta tämä jäi erityisesti mieleen.
”Hänen nielunsa sisäpinnasta karkasi eriskummallinen ilmavirtaus. Kylmä voi törmäsi ensin kitalakeen viileänä tuntemuksena. Kontrasti vastakeitetyn riisin sekä voin rakenteen ja lämpötilan välillä tuntui selkeänä. Seuraavaksi voi osui hänen hampaisiinsa. Suutuntuma oli pehmeä ja tuntui imeytyvän hampaiden juurin asti.” s.38
Rika alkaa maistella eri ruokia Kajiin ohjeiden mukaan ja palata kerta toisensa jälkeen kuvailemaan kokemuksiaan vankilaan. Aiemmin linjoistaan huolta pitänyt Rika huomaa vartalonsa muuttuvan pehmeämmäksi, eikä olekaan siitä pahoillaan.
Kirjan kuluessa Rika alkaa kyseenalaistaa suhdettaan Kajiihin ja työhönsä. Kirja kuvaakin onnistuneesti työelämän paineita, japanilaisten naisten asemaa sekä ajatusta miestään passaavasta perinteisestä vaimosta. Rika löytääkin kirjan avulla uuden tavan elää japanilaisen yhteiskunnan vaatimusten keskellä.
Suomentaja Kosti Vanninen oli tehnyt mainiota työtä.
Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerukselta.
Ehkäilin pitkään tämän kirjan kohdalla otanko lukuun. On monia aiheita ja teemoja, jotka kiinnostavat mutta lopulta päädyin skippaamaan kirjan lukemisen, koska olen ymmärtänyt että tuo ruokapuoli on todella paljon esillä ja se on minulle kyllä niin suuri turn off, että en vaan jaksa.
Kiehtova aihe! Ollaan perusasioiden äärellä, ja siksikö vai siitä huolimatta makuelämysten kuvaaminen tuoreesti ja kliseitä kiertäen on haastavaa. Kurkkasin Helmetiin selvittääkseni sivumäärän, ja aikamoinen paketti tämä 516-sivuinen on. Vaikuttaa kuitenkin niin kiinnostavalta, että pistin varaukseen.
Vaihtarina tarjoan gastronomian klassikoa, Brillat-Savarin: Maun fysiologia
https://kirsinbookclub.com/2022/07/brillat-savarin-maun-fysiologia-suuri-ranskalainen-gastronomian-klassikko-klassikkohaaste-15/
Minna /KBC
Ihailen sitä, miten jotkut osaavat kuvata esimerkiksi aistimuksia niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. En silti ole varma, jaksaisinko lukea kovin monia ruoanmaistelukuvauksia, ja myös tuo Minnan mainitsema sivumäärä vähän mietityttää. Pitääpä harkita tätä.
Aika hauska yhdistelmä, vankilamaailma ja kulinarismi. Ei ehkä ihan minun kirjani kuitenkaan, vaikka toisaalta kuulostaa kiehtovalta.