Saavuin eilen Helsinkiin puoli viiiden aikaan. Ensimmäinen huvitukseni oli Kampin Starbucksissa, jossa nautin kummasti mojiton makuisen jääteen. Lisäksi sen kylkeen oli osattu kirjoittaa nimeni väärin. *huh huh*
Seuraavaksi menin tappamaan aikaan Akateemiseen. Pohdin mielessäni, että sen kokoinen kirjastohuone olisi ihana. Voisin samantien asua Akateemisessa! Ainakin minulle tuotaisiin uutta luettavaa jatkuvasti ja joku muu siivoaisi. Miinuksena asiakkaat.
Tämän jälkeen lähdin suuntaamaan kustantamo S&S:n bloggaajille järjestämään rentoon tilaisuuteen. Meitän oli juuri sopiva määrä paikalla, alle kymmenen bloggaajaa, kolme kirjailijaa ja kaksi kustantamon edustajaa.
Pauliina Vanhatalo oli kirjoittanut omaelämänkerrallisen kirjan, Keskivaikea vuosi, joka perustuu hänen muistiinpanoihinsa keskivaikean masennuksen ajalta. Peter Sandströmin syksyllä ilmestyvässä myöhemmin tänä vuonna ilmestyvässä Laudatur- ja Tiina Piilolan Taivaanmerkit-kirjassa on myös ammennettu kirjailijan omasta elämästä elementtejä.
Luin Keskivaikean vuoden loppuun bussissa matkalla Helsinkiin. Vanhatalo nostaa hienosti esiin, masentuneen pohdintoja oikeudesta pahaan oloon ja poistaa stigmaa mielenterveysongelmilta. Vanhatalo kertoikin saavansa miltei päivittäin yhteydenottoja kirjaan liittyen. Hän on onnistunut koskettamaan kirjansa avulla monia.
Ilta oli oikein mukava ja oli hauska nähdä pitkästä aikaa bloggaajakavereita ja saada kasvot kirjailijoille ja kustantamolle.
Helsingissä on tosiaan mukava käydä. Ihan kuin menisi ulkomaille maahan, jossa kaikki puhuvat suomea.
Tuntuu, että se on melkein sääntö, että nimi kirjoitetan kuppiin väärin. Ainakin saadaan hauskaa somejulkisuutta.
Minulta jäi sivut laskematta. Yhden kirjan kuunelin loppuun ja toisen, varsinaisen vappukirjani Uuno Turhapuro-Elämä, lähes kokonaan. Lisäksi lapsosen kanssa lopeteltiin yksi Supermarsu. Ei huono tulos, kun mukaan mahtui monenlaista vappuaktiviteettia.