Tartuin klassikkohaasteeseen, kun haasteen loppumiseen on enää alle kaksi viikkoa. Tarkoitukseni oli lukea keskeneräisenä kotona lojuva Tove Jansssonin Farlig midsommar ja harjoitella ruotsia, mutta kirja oli karannut jonnekin. Siispä kirjastoon ja lainasin sieltä Tove Janssonin Muumipappa ja meri, jonka nimi vie kummasti Hemigwayn Vanhus ja meri-kirjaan, jota en surukseni ole lukenut.
Muumipappaa vaivaa levottomuus, joka ei meinaa lakata. Koko perhe seilaa Seikkailu-veneellä saarelle, jonka majakanvartijaksi Muumipappa ryhtyy. Mammaa vaivaa koti-ikävä, mutta hän koittaa peittää sen papalta. Muumipeikko kokeilee hetken asua ulkona poissa vanhempiensa jaloista ja käy öisin katsomassa myrskylyhdyn loistessa merihevosia ja Mörköä. Pikku Myy tuntuu sopeutuvan joka paikkaan.
Kirjan teeman luulisi äkkiseltään olevan keski-ikäisen miehen levottomuus ja se, että koti tuntuu enemmän kodiltaa vasta, kun on käynyt kaukana. Kuitenkin mielestäni Muumipeikon yölliset seikkailut ansaitsevat tulla tarkastelluiksi. Mörköä karsastetaan jo kirjan alusta saakka. Möröllä ei ole koskaan ollut ystäviä. Oman teoriani mukaan Mörkö yrittää hymyillä, mutta hänen hymynsä näyttää ennemminkin irvistykseltä. Muumipeikkoa kiehtoo kauniit merihevoset, jotka kuitenkin tuntuvat pilkkaavan häntä. Vasta kirjan lopussa Muumipeikko ymmärtää, ettei Mörkö tule hänen luokseen myrskylyhden takia, vaan ystävyyden.
Annoin kirjalle Goodreadsissä viisi tähteä, sillä mielestäni tämä on ajaton klassikko. Kirja sopii myös Helmet-lukuhaasteen kohtiin Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta, käännöskirja, suomalainen klassikkokirja ja kirja, jossa kukaan ei kuole.
Jokken kirjanurkka vertaa merihevosia Niiskuneitiin.
Lukutoukan kulttuuriblogin Krista pelkäsi pienenä kalastajaa.
Ei vain mustaa valkoisella-blogissa Tiina näkee kirjan melankolisena ja filosofisena.
Tämä on niitä harvoja muumikirjoja joita en vielä ole lukenut. Lukiossa vertailtiin äikänkurssilla jotain kohtaa tästä ja Hemingwayn teoksesta Vanhus ja meri, ja siitä tuli jokin epäilys kirjan raskaudesta. Kertomasi perusteella olen kuitenkin ihan tuuliajolla ja tähänkin pitää tarttua jossain vaiheessa. Olen lukenut muumikijoja ensimmäistä kertaa viimeisten neljän vuoden aikana 1-2 kirjaa vuodessa tahdilla ja jäljellä taitaa olla enää vain Taikurin hattu, Muumipapan urotyöt, Näkymätön lapsi ja tämä Muumipappa ja meri. Eli ensi vuonna saatan päästä jo urakan loppuun.
Paras muumikirja.