Tämä kirja kuuluu jokaisen Gilmoren tytöt-sarjan fanin lukemistoon. Ikäväkseni minun on kuitenkin kerrotava, ettei tätä kirjaa ole suomennettu. Eli jollei englanninkieli taitu, niin joko harjoittelemaan tämän nopea- ja helppolukuisen omaelämänkerran tahtiin tai sitten tämä hauskuu jää väliin.
Vitsihän on,että Gilmoren tytöt-sarjassa hahmot puhuivat normaalia tv-sarjaa nopeammin ja käsikirjoitustakin kertyi opeteltavaksi enemmän. Siksipä Grahamin kirja tuntuu mukailevan ajoittain Lorelai Gilmoren nopeaa ja polveilevaa puhetapaa. Ei siinä mitään, sillä mikäli juttua kykenee seuraamaan, on tyyli hauskaa luettavaa.
Ikävänä huomiona tietysti on se, että koska kyseessä ei ole elämänkerturin kirjoittama kirja, jää kirja normaalia elämänkertaa suppeammaksi ja lyhyemmäksi. Kuvia on paljon ja jonkin verran omakohtaisiakin ”paljastuksia”, kuten se että kaikki Hollywood-dieetit ovat bullshittiä ja se, että lastenhankkimisjuna vaan meni ohi uraa tehdessä.
Suomalaisen lukijan silmään pisti, aivan kuten aiemmin arvostelemassa Hal Elrodin kirjassakin, amerikkalainen myymismentaliteetti. Kirjassa mainostettiin Grahamin muita töitä kuten hänen romaaniaan Someday Someday Maybe-kirjaansa ja muita näyttelijätöitään. Lisäksi hän pönkitti kavereidenkin taitoja: ”Oli ihananaa työskennellä taitavan X:n kanssa!”. Kun tämä toistuu usein, sen teho höltyy.
Kuten sanoin, kirja on must read Gilmoren tyttöjen-faneille. Mukava kevyt välipalakirja.
Tuo lisätty puhenopeus onkin yksi syy, miksi en voi ko. tv-sarjaa sietää lainkaan 😀 😀