Nautittuani kovin Antti ja Paavo Pasanen-sarjan ensimmäisestä osasta, Yösyöttö, varasin oitis sarjan toisen osan, Tarhapäivän. Paavo on jo viisivuotias uhmakas tenava, Antti on palannut töihin ja elämä on asettunut omiin uomiinsa. Edellisen kirjan lopussa Antin ex-vaimo ilmestyi takaisin ja Antti yrittää parhaansa mukaan tyydyttää Paavon halua tavata äitiään, vaikkakaan Piia ei pysty aina huolehtimaan itsestäänkään.
Antin läheiseksi äitikaveriksi muodostui jo Yösyötössä Enni, jolla on Paavon ikäinen Terttu-tytär. Eräänä päivänä kuitenkin Tertun päiväkodista soitetaan. Enni ei ole tullut hakemaan Terttua ja Antti rientää apuun. Kun Enni ei pystykään vähään aikaan hoitamaan tytärtään, joutuu Antti uuden eteen: miten selvitä arjesta kahden lapsen kanssa ja varsinkin tytön kanssa, jolle ei poikien kuumelääke kelpaa?
Tarina oli vetävä, kuten edellisessäkin kirjassa – selkeää ahmimisainesta. Vaikka muutamassa lukemassani blogissa, joissa oli luettu tämä kirja, löydettiin kritiikin kohteita, en itse jaksanut niistä välittää. Minulla oli pitkään ongelmana, etten kyennyt katsomaan historiallisia elokuvia, koska historiaa opiskelleena ja nuorena liikaakin lukeneena, pienet virheet pistivät silmään ja häiritsivät katselukokemusta. Kun viimein pystyin suhtautumaan fiktiivisiin teoksiin viihteenä, kykenin viimein katsomaan historiallisiakin elokuvia ärsyyntymättä. Uskon, että esimerkiksi tämän kirjan sukupuolistereotypioita lukevat vertaavat lukemaansa liikaa tietämäänsä. Tieto lisää tuskaa ja vaikeuttaa ilonpitoa.
Kirja on luettu myös muun muassa blogeissa Mari A:n kirjablogi, Kirjoihin kadonnut ja Kirjojen keskellä.
Comments (2)