Kaiken marinan päälle, jota olen marissut somessa, haluan todeta heti alkuun: mielestäni Tekstiretriitti on parasta tämän vuoden kirjamessuilla. Tänään oli ainakin aamupäivästä siellä ovi auki ja ihmiset tuntuivat löytävän sinne.
Kuten aiemmin mainitsin, halusin aluttaa päiväni ko. tilasta Varsinaissuomalaisia runoilijoita kuunnellen. Olin ajoissa, joten tulin paikalle, kun Virpi Hämeen-Anttila luki Italiaan sijoittuvaa kirjaansa ääneen. Ihanaa, ääneenlukua!
Neljänkymmenenviiden minuutin runokimaraan mahtui seitsemän paikallista runoilijaa. Ystäväni Hanna Stormin lisäksi runoja lausuivat Artemis Kelosaari, Pirkko Soininen, Esa Hirvonen, Jouni Teittinen, Ainhoa Gonzales ja Kalle Talonen. Järjestävänä tahona oli Varsinais-Suomen runoviikko, jost en ollut ennen kuullutkaan. Tänä vuonna runoviikko järjestetään marraskuun alussa. Lue lisää ruonoviikosta täältä. Hanna Storm on kerännyt runoportfoliotaan instaan. Tsekkaa täältä.
Muutamien muuttujien, kuten venähtäneen lounastauon takia, en nähnyt syytä syöksyä suunnitellusti Tieto-lavalle vaan suuntasin Onerva-lavan luo varmistamaan paikkani Esko Valtaojaa katsomaan. Olen nähnyt Valtaojan kerran aiemmin. Maailmanloppua oli ennustettu 22.12.2012, jolloin Martin kirkossa oli myöhään Valtaojan ja srk:n papin keskustelutilaisuus maailmanloppuun liittyen. Muistan kyseisestä tilaisuudesta papin yrittäneen puhua Valtaojaa pussiin.
Tällä kertaa Valtaojaa haastateltiin liittyen hänen uuteen kirjaansa, Maammetaulu, liittyen. Vaikka olenkin utelias ja monesta asiasta samaa mieltä Valtaojan kanssa, en allekirjoita muun muassa hänen väitettään:
”Mikään tietämisen arvoinen ajatus ei mahdu yhteen twiittiin”
Mielestäni twiittien 140 merkkiä opettavat nokkeluutta ja tiivistämisen taitoa. Valtaoja pyrkii nostamaan ihmisiä pessimismistä uudessa teoksestaan ja kutsuu itseään optimistin sijasta realistiksi. Vaikka hän kertaakin monen asian olevan tässä ajassa hyvin ja näkee tulevaisuuden valoisana, on yltiöpositiivisuudella mielestäni varjopuoli: unohtamalla huonot asiat tulee työntäneeksi pään puskaan ja sortuu helposti ”not in my backyard”-ajatteluun.
Eilen olin ollut fiksu ja jättänyt lompakon kotiin. Tänään minulla oli rahaa, mutta käytin suunnattomasti aikaa alueella kiertelyyn ja eri toimijoihin tutustumiseen. Esittelen messusaalistani myöhemmin omassa postauksessaan.
Suuren osan loppuajasta vietin Tekstiretriitti-tilassa. Minä ihan aikuisten oikeasti rakastuin kirjailijoihin, jotka lukivat kuulijoilleen uutta tekstiään.
Huomenna aion ehtiä ainakin seuraaviin:
10.40 – 11.00 Fiore A-Halli
Kata Melander, esikoiskirjalija ja Twitter-kaverini, kertoo tänä vuonna ilmestyneestä kirjastaan. Kirjoitin siitä aiemmin arvostelun (klik!).
11.20-13.00 Onerva 2krs.
Kjell Westö-lukupiiri. Nuff said.
13.40-14.00 Eino 2krs.
Mikä olisi erikoisempi esine kuin kirja? Bibliofiilin must go-ohjelmanumero!