WSOY ja viestintätoimisto Ellun kanat tekivät Suomi100-teon ja kutsuivat joukon kirjailijoita kirjoittamaan lihaa luiden ympärille Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa mainituille naisille. Syntyi 22 kirjailijan kynäilemä kudelma vahvoista naisista sodan melskeessä.
Ikäväkseni kirjan luettuani luin myös Parnasso-lehdessä olleen arvostelun. Julia Pajusen arvostelu on niin tarkka, etten usko itse saamaan yhtä monitahoista tulkintaa puristettua itsestäni. Pajunen huomauttaa muun muassa, että vaikka kirja haluaakin tuoda Linnan teokseen naisnäkökulmaa, ei se läpäisisi Bechdelin testiä. Jokaisessa tarinassa naiset puhuvat, ajattelevat tai toimivat mielesssään sukulainen, rakastettu tai joku muu sodan keskellä. Tuntuu kuin naisten toimintaa rytmittäisi suhde tuohon sotaan hukkuneeseen mieheen.
Pian novelleja lukiessa oppii pastorin käynnin tarkoittavan läheisen kaatumista. Joiltain osin novellit toistavat itseään, vaikka läheisen kaipaus ja ikävöinti olivat varmastikin monilla päällimmäisinä tunteina sodan aikaan.
Pajusen mielestä kaikkein rohkein avaus on Hanna Weseliuksen kaksiosainen novelli, jonka kuvaukseen on otettu mukaan lapsenlapsen kuvaus nykyhetkessä. Tunnen itseni tyhmäksi, sillä en tajunnut novellin ideaa ennen kuin luin Pajusen kiitokset siitä.
Tämä novellikokoelma sopii novellihaasteennovellihaasteen näkökulma-kohtaan, sillä se tuo uutta näkökulmaa Tuntemattoman sotilaan tarkasteluun. Aina suhde Linnan hahmoihin ei ole positiivinen. Muun muassa Katja Kettu kuvaa novellissaan tapahtumia valloitettujen näkökulmasta.
Haluaisinkin nähdä tämän teoksen oheislukemisena kouluissa alkuperäisen Tuntematton sotilaan ohella.
Comment