Joskus haluaisi tykätä kirjasta, muttei kykene siihen. Sain arvostelukappaleen uudelta Kelmee-kustantamolta. Nyt lukemisen jälkeen olen pyöritellyt monta päivää päässäni, miten saisin kirjoitettua kirjasta mahdollisimman diplomaattisesti.
Päähenkilö Sauli on vastenmielinen henkilö. Hän työskentelee linja-autokuskina ja hänellä on kotona vaimo ja pyörätuolilla liikkuva poika. Kotijoukot eivät ole mielessä, kun hän ahdistelee seksuaalisesti firman naishenkilöstöä tai ryyppää räkälöissä. Yleensä jätän kirjan kesken, mikäli en pidä päähenkilöstä, mutta halusin antaa Saulille mahdollisuuden. Ikävä kyllä vastenmielisyys vain kasvoi kirjan edetessä.
Mielenkiintoista olikin, että muistellessaan Saulin ensitapaamista Petra-vaimo muistaa kohteliaan ja kiltin miehen, jollainen hän ei enää ole. Kiinnostamaan jäi, mitä tapahtui.
Kesken kirjan on useamman aukeaman pätkä Saulin ja Petran lapsen kirjoittamaa tarinaa, jolla ei tunnu olevan mitään syytä olla mukana kirjassa.
Juonta avataan moneen tarinaan. Kuitenkin loppu sutastaan äkkiseltään ja juonilangat jäävät sitomatta. Olisin halunnut tietää muun muassa, pelastuvat kadonneet vanhukset. Ihan kirjan lopussa mukaan tulee maagista realismia, jonka luettuani toivoin jonkun hahmoista heräävän unilta.
Olisin lukenut kirjaa mielelläni vielä sata sivua, mikäli silloin olisi kirjoitettu juoni paremmin kiinni.