Aloitin tämän kirjan lukemisen jo kauan sitten, muttei se lähtenyt rullaamaan. Laskin sen käsistäni kuukausiksi, kunnes avasin sen taas uudelleen eilen. Sitten luinkin sen kokonaan yhdeltä istumalta.
Mielikuvituspoikaystävä alkaa siitä, kun minä-kertojan pitkä parisuhde loppuu. Hän on ollut nuoruudenrakkudensa, Nallekarhun, kanssa seitsemän vuotta eikä ole elänyt sinkkuna ollenkaan aikuisiällä. Sinkkuelämän kiemuroissa riittääkin sitten opettelemista.
Kirja on selkeä kasvutarina. En spoilaa paljoa kertomalla, että lopussa kirjoittaja ymmärtää, että tärkeintä on hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään, sen sijaan että hakisi rakkautta epätoivoisesti muualta. Sinkkuelämä ei ole tietenkään niin hohdokasta kuin Sikkuelämää-tvsarja antaa ymmärtää.
Henriikka Rönkkönen pitää IRL Sinkkublogia. Voinkin vain pohtia missä määrin tämä roisi kirjanen on autofiktiota ja missä määrin keksittyä. Häneltä on juuri ilmestynyt toinen kirja Bikinirajatapaus.