Tartuin tähän kirjaan lukeakseni sen Kalevalaisten naisten lukupiiriä varten. En päässyt lukupiiriin, mutta kirjan ahmaisiin toissaviikonlopun aikana.
Liisa muuttaa maalta kaupunkiin käydäkseen luovan kirjoittamisen kurssia. Hän päätyy asumaan entisen laulajan, Sylvin, huoneeseen. Iltaisin Sylvi haluaa juoda vuokralaisensa kanssa teetä ja antaa elämänohjeita.
Liisan tarinan rinnalla kuljetetaan mukana Jurin tarinaa. Juri on leipiintynyt terveyskeskuslääkäri. Hän ajautuu vanhan pianon soitto harrastuksensa pariin päätymällä säestämään kihlattuaan.
Kirjan nimi Stella viitta Sylvin viimeiseen esitykseen, jonka jälkeen hänen laulajanuransa alkoi luisumaan alamäkeä. Kaikki kirjan henkilöt ovat omalla tavallaan hukassa ja räpiköivät saadakseen elämänsä hallintaan. Toiset onnistuvat paremmin kuin toiset.
Vaikka kirjassa liikuttiin useamman kertojan mukana, ei lukija jäänyt missään vaiheessa ihmettelemään, missä mennään. Kirjan luettuani jäin pohtimaan, ovatko unelmat vain lahjakkaille.