Rakastan lukupiirejä, varsinkin niitä, joissa mukana on kirjailija ja yleisö, joilla on paljon sanottavaa teoksesta. Osallistuin bloggaajana lukupiirin, johon olin lukenut Risto Isomäen Viiden meren kansa-kirjan. Tilaisuuteen osallistui myös muun yleisön lisäksi lukupiiri.
Viiden meren kansa vie meidät esihistorialliselle ajalla tuhansien vuosien päähän muinaisten suomalaisten pariin. Kahdeksan novellin aikana liikutaan kaukaisesta menneisyydestä 1200/1300-luvulle ristiretkien aikaan. Moni novelli olisi ihan hyvin voinut rönsytä kirjaksi tai jopa kirjasarjaksi. Isomäki kertoi huomanneensa itsekin saman, mutta pidätelleen itseään, jotta paukut riittäisivät seuraaviinkin tarinoihin.
Kirjasta huomaa selkeästi, että Isomäki on tehnyt valtavan taustatyön. Kirjan lopussa hän kertookin historiaa ja muuta taustaa tarinoista. Isomäen kertoessa kirjojan taustatyöstä, voi huomata, kuinka innostunut hän on muinaishistorian tutkimuksesta. Hän kertoi käyneensä kaikissa novellien tapahtumapaikoissa ja pohtineen siellä, mitä aikalaisten päässä liikkui. Hän tähdensi myös, ettei tarinoita olisi voitu kirjoittaa vielä pari vuotta sitten, koska uudemmat tutkimukset valottivat esihistoriaa tavoilla, jotka mahdollistivat tarinoiden synnyn.
Tarinat olivat mukaansatempaavia ja niiden olisi tosiaan toivonut jatkuvan pidemmälllekin. Suosikkini oli Hylkeiden kansa, jossa Metsästäjä pakkaa kanoottinsa täyteen hylkeennahkoja ja -rasvaa ja meloo vaimonhakuretkelle. Läpi teoksen lukijalle paljastuu hylkeiden tärkeys muinaisten suomalaisten elinkeinona.
Risto Isomäki on minulle kirjailijana uusi tuttavuus. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa, joista ainakin osaan uskon vielä tutustuvani.