Valitsin klassikkohaasteeseen luettavaksi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Olen lapsesta saakka katsonut Edvin Laineen elokuvan itsenäisyyspäivänä, katsonut Louhimiehen version kahdesti ja kerran Molmbergin. Siksipä oli jopa ihme, etten ollut lukenut Tuntematonta kirjana vielä ollenkaan.
Kirja seuraa konekiväärikomppanian taivallusta jatkosodassa. Joukkion miehet ovat eri puolilta Suomea ja se kuuluu heidän puheenparrestaan. Olin kuullut aiemmin sanottavan, että Tuntematon olisi sodan vastainen teos ja sen huomaakin paremmin lukiessaan kuin elokuvia katsoessa. Joukkojen väsymys, nälkä ja likaisuus tulevat iholle.
Usein klassikkoteosten lukeminen on ollut minulle suossa tarpomista. Tuntemattoman kieli oli murredialogistaan huolimatta sujuvaa. Miltei kuudensadan sivun paksuinen teos tuntui kuluvan nopsaan. Tämä valoi minuun uskoa, että uskallan tarttua lähiaikoina vieläkin paksumpaan Täällä Pohjantähden alla-trilogiaan.
Kehotankin jokaista, joka ei ole vielä lukenut tätä klassikkoa tarttumaan tähän. Viis kautta viis.
Comments (3)