Tässä teille viiden tähden kirja. Säeromaani, jossa on intohimoa ja jota ei halua laskea käsistään. Vaikka loppu tulikin liian pian uskallankin suositella tätä kaikille, jotka eivät ole vielä säeromaaneihin tai runoihin tarttuneet.
Teini-ikäinen Xiomara taistelee äitinsä uskonnollisuutta vastaan ja yrittää löytää omaa ääntään. Kaksoisveljen ei tarvitse tehdä kotitöitä kuten hänen eikä varoa poikien katseita. Äiti vie Xiomaraa päivittäin messuun ja pian olisi aika uskon vahvistuksen (ymmärtääkseni meikäläisen rippikoulun).
Kaksonen antaa Xiomaralle syntymäpäivälahjaksi muistikirjan, johon hän alkaa kirjoittaa runoja. Äidinkielenopettajan mainostama lavarunouskurssi kiinnostaa, mutta se on Isä Seanin pitämien vahvistustuntien kanssa samaan aikaan.
Esimerkiksi Syyslukija mainitsi videollaan, että häntä häiritsi aika ajoin käytetty espanja. Mielestäni se kuitenkin kuvastaa sitä, kuinka eri vaiheissa Yhdysvaltoihin kotoutumista Xiomara ja hänen äitinsä ovat.
Englanninkielinen alkuperäisteos Poet X on ainakin BookBeatissa kuunneltavissa kirjailijan itsensä lukemana. Kuuntelin aluksi sitä, mutta keskittymiseni ei ollut parasta laatua, joten lainasin painetun kirjan kirjastosta.
”Runoilija X on kovin aidon ja vilpittömän oloinen nuoren naisen kasvutarina,” kirjoittaa Marika Oksa Oksan hyllyltä-blogissa.
”Runoilija X on hienoa ja koskettavaa luettavaa. Xiomara on elävä, uskottava romaanihenkilö, johon lukija kiintyy ja jonka puolella haluaa olla,” ylistää Eniten minua kiinnostaa tie-blogin Suketus.
”Voisin kuvitella, että tähän kirjaan tarttuvat herkemmin sellaisetkin nuoret, joille normaalin romaanin lukeminen on haastavaa, koska tällainen rivitys muistuttaa paljon laululyriikoita,” pohtii Yöpöydän kirjojen Niina.
Tämä on kyllä kiinnostava. Mulla on vielä säeromaanin lukeminen kokeilematta ja kokematta. Tosin, mielestäni Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina oli luettavissa vähän siihen tapaan.
Jes! Säeromaanivinkit ovat enemmän kuin tervetulleita. Täytyypä katsella kirjastossa sillä silmällä, jos tämä tulisi vastaan.
Selailin tätä joskus kirjastossa (enkuksi), mutta jätin tuolloin hyllyyn. Ei tainnut olla oikea aika säeromaanin lukemiselle. Tunnustan, että minulla on suurehkoja ennakkoluuloja kys. tyyliä kohtaan. Siksi olisikin hyvä itse lukea, niin voisi muodostaa aidon mielipiteen eikä vain ennakkoluulotella. Tällä kirjalla voisi aloittaa, kun aihe vaikuttaa muutenkin kiinnostavalta.