Kuten jo aiemmassa bloggauksessa kerroin, Helsingin kirjamessut järjestettiin tänä vuonna verkossa. Siinä on ollut sekä hyviä että huonoja puolia.
Jonkin verran sählinkiä oli aluksi – ja se suotakoon. Ovathan nämä ensimmäiset verkossa järjestetyt suomalaiset kirjamessut. Alussa oli ongelmia lippujen kanssa, jolloin messut olivat hetken aikaa avoinna kaikille. Kun sitten lipun kanssa pääsi rekisteröitymään, ei se ollutkan ihan helppoa. Ensiksi tulee kirjautumislomake ja sitten vasta kun oli yrittänyt kirjautua, huomaakin, että rekisteröiminen pitää tehdä ensin. Onneksi ehdin torstai-iltana ättäröidä itse järjestelmän kanssa, joten äitini kirjautuessa toimin langan päässä IT-tukena.
Toinen häiritsevä ominaisuus oli suosikkien merkkaus ohjelmalistaan. Valitessa pelkkien suosikkien tarkastelun, suosikit eivät näkyneet aikajärjestyksessä. Ärsyttävä pieni virhe.
Vaikkakin messukeskuksessa on tunnelmaa, koen plussana sen ettei ohjelmia nähdäkseen tarvitse kiirehtiä tungoksessa. Muutenkin messukeskuksen tungos on väsyttävä. Nyt katsoin ohjelmaa etätyöpäivän lounaan lomassa tai laitoin tallenteen pyörimään illalla ruokaa laittaessani. Lauantaina keskityin lukemiseen, joten sunnuntaina ahmin messuohjelmaa olan takaa.
Helsingin kirjamessuista puhuttaessa on kritisoitu lasten- ja nuortenkirjallisuuden, runouden ja sarjakuvan vähäisyyttä. Muutenkin kirjamessuilla tuntuu suurin hallitsevan. Pakko nostaa esiin kirjamessujen kanssa samaan aikaan järjestettävät Varjokirjamessut, joiden ohjelma on katsottavissa Youtubessa.
Onneksi on vuosittain Kirjakallio, jossa ymmärtääkseni Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat tuottavat ohjelmaa esimerkiksi kirjailijahaastatteluja. Useana vuonna olen jäänyt Kirjakallion lavan luo levähtämää ja kuuntelemaan laadukasta ohjelmaa. Älkää koskaan lopettako tätä ohjelmaosiota!
Kirjakallion ohjelmiston lisäksi huomasin katsovani paljon ohjelmaa kirjoista, jotka olen jo lukenut. Kirjakallion lavalla Ina Mikkola kertoi kirjoittamastaa Runkkarin käsikirjasta ja Sita Salminen vuosi sitten ilmestyneesta Lupa-novellikokoelmasta. Katsoin myös Paula Nivukosken haastattelun liittyen hänen Mainingin varjo-uutuuteensa sekä Maria Petterrsonin haastattelun. Historian Jännistä naisista on muuten podcast Areeenassa! Käy tsekkaamassa.
Parhaiten mieleeni jäi presidentti Tarja Halosen haastattelu. Minulla oli mennyt kokonaan ohi, että hänestä oli tullut uusi kirja. Onneksi messuohjelmaa katsoessa minulla oli avoinna kirjaston sivut. Sinne meni varaukseni kahdensadan muun varauksen jatkoksi. Halonen vertasi haastattelussa muun muassa hänen aikansa aktivismia ja nykyistä sekä puhui nykyajan haasteista, joihin tulisi tarttua.
Kyllä uskon siltikin meneväni Kirjamessuille koronan jälkeen fyysisesti. Tosin ne neljän päivän sessiot saattavat jäädä. Messuilla kohtaa muita kirjabloggaajia ja muita tuttuja sekä tekee kirjalöytöjä. Tosin hyllyssäni on parisataa hyllynlämmittäjää, joten ihan hyvä, että messut jäivät tänä vuonna välistä. Juuri ohjelmasa toiseen haahuilemalla ja kirjakasoja selatessa löytää uusia kirjavinkkejä.
Tosin virtuaalista ohjelmaa voisi tukea jatkossa enemmänkin. Muistaakseni aiemmin on ollut jonkin verran ohjelmaa nähtävissä Areenassa. Silloin mukaan pääsevät nekin, jotka eivät syystä tai toisesta pääse messuille. Itse twiittaan messuista. Voisiko jossain olla esimerkiksi seinä, johon heijastettaisiin #kirjamessut twiittejä?
Samoja ajatuksia! Ja hassua tosiaan, että usein tulee katsottua keskusteluita kirjoista, jotka ovat jo tuttuja. Mutta kirjailijan esittelemänä niihin saa aina jotain lisää. Eikö twiittejä ym. tosiaan näy missään? Se olisi hyvä parannus. Samoin tuo Suosikit-asia, josta sanot. Kirjakallio on hieno, samoin kuin yleensä Turun kirjamessuilla se nuorten osasto (tai virallisesti kai äidinkieltenopettajien)?; nuorilta tulee raikkaita ja teräviä kysymyksiä ja kommentteja, ei aina ”sitä samaa.”