Tällä kertaa valitsin kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen modernimman teoksen. WSOY:lta ilmestyi vuonna 2017 Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi kuukausittain klassikko. Klassikkolista oli yleisöäänestyksen tulos. Uusin teos listalla oli Sofi Oksasen Puhdistus. Voikin olla montaa mieltä siitä, miten Viron historiasta kertovat teos sopii suomalaisten klassikoiden listaan.
Olen aiemmin yrittänyt lukea Puhdistuksen kesälaiturilla 2012. Jotenkin Puhdistuksen karu maailma ei sopinut. Koska kirja on lämmittänyt hyllyäni jo muutaman vuoden, päätin tarttua siihen.
Vuonna 1992 Länsi-Virossa asuu vanha Aliide Truu. Hänen pihaansa ilmestyy nuori kaltoinkohdeltu Zara revenneissä sukkahousuissaan. Puolin ja toisin on vaikea aluksi luottaa. Onko Zara syötti?
1936 Aliide on sisarensa kanssa silmäilemässä poikia kirkon jälkeen. Se ainoa, jonka Aliide haluaisi, iskee silmänsä Aliiden Ingel-siskoon. Suhde siskoon on muutenkin vaikea. Siskolla tuntuu onnistuvan kaikki sukkien parsimisesta ruoanlaittoon.
Alkaa vuosien katkeruus. En osaa sanoa ovatko Aliiden tunteet Hansia kohtaan rakkautta, pakkomiellettä vai jotain muuta. Aliiden paha olo vie hänet äärimmäisiin tekoihin.
Puhdistus on väkevä romaani, jossa haisee sipuli, etikka ja tunkkainen ruokakomero. Alunperin se on kirjoitettu näytelmäksi, jonka proosaversio voitti Finlandian 2008.
Katsoin myös Puhdistus-elokuvan vuodelta 2012. Näyttelijöinä olivat muun muassa Kristan Kosoonen (Ingel), Laura Birn (nuori Aliide) ja Peter Franzen (Hans). Kirja oli tietenkin parempi kuin elokuva, vaikkei elokuvassa sinänsä paljoa vikaa ollut. Mietin, miten elokuva näyttäytyi kirjaa lukemattoman silmissä. Vuosiluvut ja paikat olisi ehdottomasti pitänyt mainita kuten kirjassa.
Koko kirjan pointti oli mielestäni Aliiden katkeruus Ingeä kohtaan. Miten sisko oli kaikessa parempi ja sai vielä sen ainoan miehen, joka häntä kiinnosti. Tämä ei tullut mielestäni elokuvassa tarpeeksi esille.
Kirja sopii Helmet-lukuhaastee kohtiin 3. Historiallinen romaani, 6. Kirja kertoo rakkaudesta, 13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin, 14. Kirja on osa kirjasarjaa ja 22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä.
Joskus vuosia sitten luin ja silloin tykkäsin. Voisin ehkä tykätä vieläkin. Silloin tarinan kulku oli koukuttavaa ja oli vaikea jättää lukemista kesken.
Minulla on Puhdistus edelleen lukematta. Itse asiassa olen Oksaselta lukenut pelkästään Norman ja siitä ihan pidin, mutta se taitaa olla aika erilainen hänen muuhun tuotantoonsa verraten.
Minulla on Puhdistus ollut lukulistalla iät ajat ja jäänyt sinne harhailemaan. Kirja on varmasti hyvä ja uskon että pitäisin siitä. Elokuvan katsoin muutama vuosi sitten ja se kosketti. Onhan Sofilla niin monta muutakin, että ehkä pitäisi siirtyä eteenpäin ja alkaa haikailla jonkin muun kirjansa lukemista.
Tämä on kyllä komea romaani ja miksipä ei sopisi suomalaiseksi klassikoksi. Ei kait klassikoiden aihepiiriä ole rajattu. Onhan noita klassikkofantasioitakin. 🙂
Puhdistuksesta tulee aina mieleeni aikoinaan kirjallisuusopintoihin kirjoittamani essee kärpäsistä vertauskuvana romaanissa 🙂
Tässä mielessä Puhdistus on kyllä oikea aarreaitta ja hieno romaani muutenkin, ehdottomasti ansaitsee paikkansa kirjallisuuden klassikkojen suomalaisessa kaanonissa.
Minä pidin itse asiassa elokuvasta vielä kirkas enemmän. Leffa onnistui erinomaisesti karistamaan turhat rönsyt ja nostamaan esille sen olennaisimman ja puhtaimman sanoman kirjassa. Sinänsä ei mikään ihme, kun ajattelee, että tarina onkin ensiksi nimenomaan näytelmäksi kirjoitettu.
Luin Puhdistuksen aivan tuoreeltaan ja pidin sitä vahvana, upeana teoksena. Elokuvaa en ole halunnut katsoa, kun ”luotettavat tahot” visersivät, että siinä raakuudet olivat vahvassa osassa. Karmeasta on helpompaa lukea kuin katsoa.
Puhdistus sai minut kiinnostumaan Viron historiasta, josta tiesin hyvin vähän. Minuun kolahti Puhdistusta enemmän Kun kyyhkyset katosivat, joka sai lukupiirimme matkustamaan Tallinnaan.
Muistaakseni luin tämän alun perin siksi, että sain kirjan joululahjaksi. Ilahduin varsinkin kirjan kv. menestyksestä, teosta luki moni ystävä myös Euroopan ulkopuolelta.
Ei tämä kuitenkaan ollut itselleni valtava elämys, eikä Oksasen kirjoista puhuttelevin. Pidin varhaistuotannosta, ja jopa Koirapuisto jäi mieleen syvemmin.
Leffa pitää katsoa joskus, sillä tulkinta vaikuttaa alkuperäisestä poikkeavalta.
Puhdistus (ja muutama muukin Oksasen romaani) on ollut lukulistallani jo pitkään, sillä olen lukenut häneltä vasta Stalinin lehmät. Lukematta laskisin tämän kuitenkin jo moderniksi klassikoksi, kyllä sillä tuntui olevan niin suuri impakti ilmestyessään. 🙂
Puhdistus-näytelmän kuitenkin näin Jurkassa ja siinä ainakin tuli hyvin esille tuo Aliiden katkeruus! Väkevä teksti, toivon että kirja ei tunnu lukiessa yhtä järkyttävältä kuin mitä se oli teatterin lavalla.