Aleksanterinkadulla
Oli valoisaa
Ja mulla oli laukussa
Yksien tyttöjen kirjoituksia
Ulta Bra: Kirjoituksia
Tämän kirjan soundtackinä tosiaan voisi olla Ultra Bran musiikki. Keiju ja Pinja. Pinja ja Keiju. He ovat helsinkiläisiä nuoria, kuin paita ja peppu. Yhdessä he riekkuvat baarissa ja ottavat aurinkoa Tervasaaren rannalla. Molemmilla on taiteellinen sielu, mutta Pinjan vanhemmat ylipuhuvat Pinjan hakemaan kauppakorkeakouluun. Ja Keiju hakee sitten siinä ohessa.
Puuduttavat opinnot vaihtuvat Intian ja Kaakkois-Aasian seikkailuun, jonka aikana tyttöjen luonne-erot tulevat yhä vahvemmin esiin. Keiju on heittäytyjä, äänekäs ja tilan valtaaja. Pinja on varovaisempi, harkitsevampi ja pohdiskelevampi. Matkalla kuitenkin Pinja alkaa kokeilla siipiään, oli kyseessä sitten päihteet tai irtosuhteet. Vähitellen tyttöjen välit alkavat rakoilla.
Kirjan kehyksenä on keski-ikäinen Pinja, joka selaa muistojen laatikkoa käyden läpi kirjeitä ja valokuvia. Itse asiassa odotin koko kirjan ajan isompaa käännettä, joka olisi liittynyt vuonna 2020 muistelevaan Pinjaan.
Sinä päivänä kun synnyin on elämänjanoinen kirja ystävyydestä, nuoruudesta ja irtipäästämisestä. Varsinkin lopun käänne korosti irtipäästämisen tematiikkaa. Rakkauttakin kirjasta löytyy, monen sorttista.
Kirja käy Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. Kirja kertoo rakkaudesta, 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa, 45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija ja 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021.
Minulle ihan vieras nimi, mutta sunnuntain striimissä tämän oli nostanut keskusteluun kaksikin bloggaajaa, joten mielenkiinto herää. Jotenkin aistin että tässä romaanissa olisi jotain raikasta 🙂
Joo, minä olen se toinen striimailija joka viime viikolla postasin oman juttuni tästä kirjasta. Jälkifiilis on ihan ok pienen välimatkan päästä, vaikka kirjaa kuunnellessa meinasikin tulla ähky. Niin paljon sattui ja tapahtui yhdelle nuorelle naiselle…
Tätä vähän katselin sillä silmällä etsiessäni sopivaa äänikirjaa, mutta en kuitenkaan vielä tarttunut. Tässä voisi olla itselle tuttua sukupolvikokemusta tai sitten ei. En ainakaan vielä ole löytänyt riittävää tarttumapintaa, jotta olisi tullut fiilis että tämän haluan lukea. Jään vielä pohtimaan. Kiitos esittelystä!
Muistanko väärin, oliko tämä Johanna Elomaan esikoiskirja? Ehkäpä esikoiskirjailijuus, jos hän siis on esikoiskirjailija, selittää kaiken mahduttamisen yhteen kirjaan. Luin myös pätkän kirjailijan haastattelua, jossa hän kertoi halunneensa tuoda mukaan kirjaan tämän hetken ajankohtaisia kysymyksiä. Uskon, että puhuttelee minua jonkin verran/paljon nuorempia lukijoita, jotka Mari sinun tekstisi perusteella löytävät paljon yhtymäkohtia kirjaan, vaikkeivät Tetvasaaressa aurinkoa ottaisikaan.