Talo taivaansinisellä merellä on pyörinyt tänä vuonna paljon kirjasomessa ja luulen, että minun on vaikea kirjoittaa siitä ilman, että toistaisin jo aiemmin sanottua.
Linus Baker ei nauti elämästään vaan taapertaa päivästä toiseen. Hän toimii sosiaalityöntekijänä lapsille, joilla on maagisia kykyjä. Hän hoitaa työnsä säntillisesti, eikä tunnu haluavan elämältäään ihmeempiä. Eräänä päivän hänet kutsutaan Äärimmäisen korkean johtoportaan puheille. Potkujen sijaan Linus saa kuukauden komennuksen saarelle, jolla olevasta maagisten lasten orpokodista hänen on tehtävä perinpohjainen raportti.
Kirja on todella hyvin kirjoitettu ja tempaa mukaansa. Linus suhtautuu lapsiin, joista yksi on antikristus, lapsina ja avaa sydämensä. Vaikka kirjaa lukiessa arvaakin lopun olevan onnellinen, lukee kirjaa silti mielellään. Hahmojen kanssa haluaisi vietää pidemmänkin aikaa. Linuskin tuntuu oppivan rakastamaan itseään kirjan kuluessa.
Kirjan Goodreads-pisteytys on huimaava 4,49/5. Itse annoin kirjalle neljä tähteä. Minulla oli toki kovemmat odotukset, luettuani paljon hehkutusta siitä. Mielestäni kirja voisi sopia ehkä niille, jotka nauttivat Douglas Addamsin tai Terry Pratchettin huumorista. Tosin minusta tuntui, että huumori väheni loppua kohden. Kaiken kaikkiaan hyvänmielenkirja.
”Kirja on hauska ja liikuttava, ja se on hyvin kirjoitettu. Tarinan maailma on taitavasti rakennettu, ja se saa lukijan uppoamaan itseensä perin juurin,” kirjoittaa Kasoittain kirjoja– blogin Nina.
”Kirjassa on paljon aiheita, jotka puhuttavat nykypäivänä (mm seksuaalinen suuntautuminen, lasten oikeudet, ennakkoluulot, ulkonäköasiat jne.) ja niitä oli käsitelty hienosti,” summaa Yksi luku vielä-blogin Anna.
”Kun pääsin tarinan imuun kiinni, huomasin viehättyväni hahmoista ja tuntevani sympatiaa heitä kohtaan: jopa kuivakka virkamies sai minut ennen pitkää puolelleen,” pohditaan Kirjakaapin kummitus-blogissa.
Terry Pratchett on suosikkini, joten tämä saattaisi puhutella!
Pratchett on puolisoni suosikki. Ehkä ensi vuonna perehdyn Kiekkomaailmaan
Minäkin pidin joskus kovasti Pratchettistä, mutta en ole varma innostunko enää tällaisesta. Mutta laitan nimen talteen nimenomaan siltä varalta että kaipaan hyvän mielen kirjaa. Kiitos esittelystä, sillä minä en ole tähän vielä kirjasomessa törmännyt! 😉
Kekseliäs alkuasetelma kirjassa. Periaatteessa voisi kiinnostaa tarina, jossa ankeahkossa sosiaalitoimiston työssä viruva tyyppi saa kokea jotain totutusta poikkeavaa ihan virka-aikana.
Menee siis lukulistalle, kiitos vinkistä!
Siinä kohtaa kun kirjoitit, että päähenkilö on kutsuttu Äärimmäisen korkean johtoportaan pakeille, alkoi tuntua siltä että ei ole minun kirjani. Olen kuullut Pratchetistä, mutten osaa nimetä yhtään hänen kirjaansa.
Klune ja Pratched eivät ole minulle tuttuja edes nimeltä, joten sen verran googlailin, että syy selvisi, ja toki tajusin sen jutustasikin. Fantasia ei ole minun lajini, mutta upeaa, että kirjoja, ja selvästi hyviä omassa genressään, riittää kaikkien kirjamakuun.