Heinäkuussa luin loppuun harmillisen pienen määrän kirjoja. Uskoakseni tämä johtui siitä, että kirjoitin aktiivisesti tieteellistä artikkelia enkä laske siihen luettuja lähdekirjoja lukusaldooni. Tässä postauskessa siis lyhyesti kahdesta lukemastani kirjasta ja hiukan pidemmin Murakamin teoksesta.
Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua
Kokoelma liikuttavia ja pysäyttäviä tekstejä, joista sain ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Paranee teksti tekstiltä! Suosittelen!
A.J Jacobs: The Know it all. One man’s humble quest to become the smartest person in the world.
Olen lukenut aiemmin Jacobsilta kirjat, joissa hän yrittää elää mahdollisimman terveellisesti ja kirjan, jossa hän koettaa elää Raamatun oppien mukaisesti. Tämä on samaa sarjaa. Outoja faktoja ja palasia Jacobsin elämästä.
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Vaikka Murakami on yksi lempikirjailijoistani, on hänen kirjojaan ollut vuosia minulla hyllynlämmittäjänä. Onneksi instagramissa potkaistiin käyntiin tänä kesänä Kafkan kanssa rannalla-lukuhaaste, jossa luettiin yhdessä Murakamin Kafka rannalla.
Nimettömäksi jäävä 15-vuotias poika karkaa kotoaan, kulkee nimellä Kafka Tamura ja päätyy työskentelemään kirjastoon. Samaan aikaan yksinkertainen Nakata-vanhus menettää kykynsä jutella kissoille ja lähtee suorittamaan mystistä tehtävää, joka selviää hänelle vähitellen.
Tämä kirja herätti paljon tunteita. Kafka oli hahmona vastenmielinen ja olisin suonut koko kirjan kertovan Nakatasta. Monilla Kafkan ajatukset ja teot laskivat paljonkin lukukokemuksesta annettua pistemäärää. Minusta taas tuntuu, että kirja on hyvä, jos se pystyy nostamaan pintaan erilaisia tunteita – oli sitten osa niistä negatiivisia.
Murakamin kirjoitustyylissä on jotain lumoavaa. Hänen maailmoissaan on hiukan maagisuutta eikä kaikkea selitetä puhki. Myös popkulttuuri viittaukset ilahduttavat.
Sitä vain jäin miettimään, että kuljetettiinko walkmaneja tosiaan mukana? Muistelen, että kun minulla oli mukana kulkeva cd-soitin, en tykännyt käyttää sitä esim. kävellessä, kun levy hyppi.
Kafka rannalla kyllä kiinnostaisi! Olen tykännyt Murakamin kirjoista. 🙂
Oletko sittemmin lukenut Murakamia?
Kyllä walkmanit korvilla on tullut paljonkin liikuttua aikoinaan 😉 Sen sijaan en muista niillä kotona kuunnelleeni musiikkia, sitä varten oli levysoitin.
Olen lukenut yhden Murakamin teoksen, valitsin varmuuden vuoksi ohuemmasta päästä, kun en tiennyt tykkäisinkö. Enempää ei ole tullut vielä luettua, voisin ehkä kuunnella jotain 🙂
Eikö olisi jo aika tarttua Murakamiin?
En ole lukenut mitään näissä teoksista, mutta tähän tärkeään walkman-keskusteluun pystyn ottamaan kantaa. Kuljin kannettavan levysoittimen kanssa lenkillä, tosin vaihdoin kyllä heti mp3-soittimeen kun se oli mahdollista 🙂
Kannettavat cd-soittimet ärsytti, kun levy pomppi
Kaikki lukemattomia, mutta tuo Pinen kirja kyllä kiinnostaa.
Walkmania en ole koskaan omistanut enkä mp3-soitinta. Vasta aika viime vuosina olen kuunnellut puhelinappeja, joskaan en koskaan musiikkia, vaan vain puhetta ja lukemista. Musiikki mp3:ksi riisuttuna on aika laimennettua verrattuna pakkaamattomaan.
En ole miettinyt musiikkia tuolta kannalta 🤔 ehkä olen liian tottunut sähköiseen muotoon
Luimme Kafka rannalla Kirsin Book Clubissa ja muistan pitäneeni siitä. Hämmästyttävää on, että muistan hänen Norwegian Wood -teoksensa erittäin hyvin, mutta Kafkasta muistan vain sen kirjaston, kissarannan ja salaperäisen metsän. Miksi en muista enempää, vaikka ei siitä ole kuin kahdeksan vuotta???
Ikä ei tule yksin? Mut mulla sekoittuu monet Murakamin maailmat iloisesti päässä
Jacobsilta olen lukenut vuosia sitten juuri sen kirjan, jossa hän kertoo raamatullisesta vuodestaan. Se on jäänyt kyllä mieleen, olihan se ihan mahdotonta!
Kafka rannalla on myös luettujen kirjojen listallani. Muistaakseni en pitänyt siitä ja pitikin kaivaa viiden vuoden takainen bloggaukseni esille, jotta muistini vähän palaili. Juu, aluksi etenkään en innostunut, mutta kuitenkin sain kirjan luettua ja luin jopa Murakamin novellikokoelman vielä kaupan päälle. Mutta jotenkin suhteemme on hankala. En ole sen jälkeen lukenut häneltä mitään. Ehkä joskus taas, tai sitten ei.
Murakami kyllä jakaa mielipiteitä