Yejide ja Akin ovat rakastuneita, mutta lasta ei kuulu. Yejide ajautuu kaikenlaisiin vippaskonsteihin eikä pienokaista tule. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Tarinan rinnalla kulkee hiukan irralliselta tuntuvana Nigerian vallankaappaus, mutta kirjan loppuessa senkin merkityksen tarinalle ymmärtää.
Kirja kuvaa lapsettomuutta riipaisevasti. Pariskunta käy läpi kaikkia mahdollisia keinoja raskaaksi tulemiseksi. Lopulta Yejiden epätoivo näkyy valeraskautena, joka jatkuu toista vuotta.
Luin kirjan Turun Seudun Kalevalaisten lukupiiriä varten. Koska emme saaneet paikkaa, kokoonnuimme Zoomissa. Lukupiiri oli toiminut koronan aikana sähköpostitse, joten osallistujat olivat mielissään nähdessään toisensa virtuaalisesti. Kirja herätti paljon keskustelua ja oli pidetty.
Paikallinen kulttuuri näkyi kirjassa uskomuksineen, mutta myös naisen aseman kautta. Kun Yejide ei saanut lasta, häntä syytettiin ja Akinia kehotettiin ottamaan toinen vaimo. Perheen tärkeydestä kertoi puhuttelu vanhemmuuden kautta. Esimerkiksi minun vanhempani olisivat Baba Mari ja Iya Mari.
Eniten lukupiiriläisiä häiritsi kirjassa Yejiden siveellisyys. Oliko se kulttuurisidonnaista? Hän kertoi aikovansa näyttää ylpeänä verisiä lakanoita isälleen hääyön jälkeen. Korkeakoulutettuna hänellä oli ihmeen vähän ymmärrystä seksuaalisesta kanssakäymisestä.
Nigerialainen Ayọ̀bámi Adébáyọ̀ on voittanut esikoiskirjallaan useampiapalkintoja, kuten the Future Awards Africa Prize for Arts and Culture vuonna 2017. Esikoiskirjan lisäksi hän on julkaissut tekstejä eri antologioissa. Mieleläni lukisin myös niitä, mikäli ne suomennettaisiin. Tätä lukisi mieluusti lisää.
Comment