Viime talvena löysin lähikirppikseltä kuvan Kirjavaras-kirjan. Onneksi se ei ehtinyt lämmittää kirjahyllyäni kovin pitkään: alkusyksystä osallistuin Kirjavaras-kimppalukuun Instagramissa. Olen auttamattomasti myöhässä, sillä kirja ilmestyi suomeksi 2008. Se oli siis juttu kirjablogeissa joskus kymmenen vuotta sitten. Ennen tätä bloggausta katsoin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, jonka traileri on alempana.
9-vuotias Liesel ajautuu kasvatettavaksi Hubermaneille Natsi-Saksassa 1938. Kasvatti-isä Hans alkaa opettaa öisin painajaisten vaivaamaa Lieseliä lukemaan. Lieselistä tulee innokas lukija. Vaikka hän onkin kirjavaras, oli kirjojen varastamista teoksessa ihmeen vähän.
Yksi parhaista asioista kirjassa onkin Hansin ja Lieselin lämmin suhde. Välillä Hubermanien luona vierailee heidän aikuiset lapsensa, mutta tuntuu, että Lieselissä Hans saa haluamansa isä-lapsisuhteen. Maininnan arvoinen on myös ystävyys naapurin Rudy-pojan kanssa.
Kirjassa kuvataan myös Natsisaksaa tavallisten ihmisten näkökulmasta, ja niiden, jotka eivät halua kuulua puolueeseen. Kirjan kuluessa puolueeseen kuulumattomuus alkaa vaikuttaa Hansin elämään.
En oiekin tiedä, mitä mieltä olen ratkaisusta ujuttaa aikaajoin kuolema kaikkitietäväksi kertojaksi. Kuoleman osuudet ovat alleviivaavia. Tekstin seassa on myös tarinaan kuuluvaa kuvitusta, joka mielestäni sopi kirjaan kuoleman osuutta paremmin.
Elokuva oli ihan ok sovitus kirjasta. Siinä oli kuitenkin mielestäni liian vähän Lieselin ja hänen ystäviensä kolttosia (Liesel oli poikatyttö!) eikä kirjojen julmuuksia tuotu valkokankaalle. Muutenkin minua otti päähän, että Lieselin näyttelijä oli kuin soma nukke. Lisäksi elokuvassa puhuttiin englantia saksalaisittain murtaen. Outo ratkaisu! Kirja on toki australialainen, joten oliko ratkaisun tarkoitus tuoda elokuvasta helpommin lähestyttävä englanninkielisille?
Kirjavaras olisi ollut minulle vaikuttava lukukokemus nuorempana. Joten suosittelisin tätä nuorille sen iänikuisen Sinuhe-suosituksen sijaan 😉 Ja onhan tämä vaihtelua Auschwitch-kirjojen tulvalle. Mutta jos haluat lukea toiseen maailmansotaan sijoittuvan kirjan, lue mielummin Anthony Doerin Kaikki se valo jota emme näe.
Sopii muun muassa Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtaan 22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä.
En ole ainakaan vielä tähän tarttunut. Joskus näitä blogihittejä jää lukematta.
Muistan kyllä tämän olleen paljolti tapetilla niihin aikoihin kun aloin itsekin pitää kirjablogia. Sen ilmestyttyä en olisi todellakaan ottanut luettavaksi natsi-Saksaan sijoittuvaa kirjaa, nykyään ehkä voisinkin, muttei vieläkään kuulu suosikkeihini. Se taas on kiva, että luit tuollaisen ’väliinputoajakirjan’, joka ei ole klassikko mutta on jo vuosia sitten päätynyt kirjakaupoista siihen murhelliseen silppuriin.
Kirjavaras kuulostikin jollakin tapaa tutulta, toisista blogeista siis kaiketi. Tarina vaikuttaa kyllä kiinnostavalta. Jotenkin olen kokenut pientä Auschwitz-kirjallisuuden ähkyä viime aikoina, joten en osaa sanoa, tarttuisinko kirjaan. Mutta elokuvan voisi kyllä katsoa.
Kirjablogini oli taannoin nimeltään Kirjavalas: se oli väännös tästä kirjasta, jota en ole edes lukenut. 😀 Eli myöhässä minäkin, en tosin tiedä aionko tätä ikinä lukea.
Hahaa! En tajunnutkaan yhteyttä, vaikka luinkin blogiasi 🙂