Lokakuu oli kirjaisa kuukausi! Kuuntelin äänikirjoja ja luin paljon. Lisäksi kävin sekä Turun että Helsigin kirjamessuilla, vaikka alunperin ei ollutkaan tarkoitus. Tapasin muita kirjojen ystäviä ja vinkkasin kirjoja. Odotan marraskuulta samanlaista kirjoihin syventymisen aikaa.
Kirjamessuilla tuli myös puheeksi kirjamediat. Monet bloggaajat ovat siirtyneet vallan tekemään pelkästään kirjagramia. Osa porukasta keskittyy edelleen blogiin. Mielestäni kaikille medioille on paikkansa. On kiva huomata, että ihmiset löytävät lukuvinkkejä eri alustoilta – oli se sitten perinteine blogi tai some. Blogissa on kuitenkin enemmän työtä ja somen nopeus ja vuorovaikutus houkuttavat lyhyempään julkaisuun. Mitä mieltä sinä olet?
Ritva Kylli: Suomen ruokahistoria
Kattava katsaus suomalaiseen ruokahistoriaan. Tiesitkö esimerkiksi, että jo 1800- luvulla valitettiin marjojen jäävän keräämättä? Toivon tämän kirjan päätyvän vähintäänkin Tieto- Finlandiaehdokkaaksi.
Tiitu Takalo: Rakkaus on köyhän rikkaus
Kokoelma Takalon lyhyitä sarjakuvia. Marginaalissa taiteilijan huomioita niistä.
Juri Nummelin: Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia
Suomalaisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu useampiakin kirjoja. Tämä tosin on hyvin yleistajuinen teos. Kirjasta oli myös mukava poimia lukuideoita loppumattomalle TBR-listalle.
Riina Tanskanen: Tympeät tytöt
Yksi tämän syksyn sarjakuvatapauksista on feministinen Tympeät tytöt. Teos muistuttaa osin Liv Strömqvistin teoksia. Tosin tekstiä oli ajoittain vaikea lukea. Minulle kirjan aiheet olivat tuttuja, mutta voiko feminististä sarjakuvaa olla liikaa?
Kyohiko Azuma: Yotsuba 1- 15
Paras mangasarja ikinä. Luen aina uudelleen, kun saan uuden osan. Viisivuotias Yotsuba ihmettelee maailmaa. Tarinaa saadaan muun muassa rannalla käymisestä ja kastanjoiden poimimisesta.
Laura Pörsti: Viimeinen vuosi. Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista
Toimittaja muuttaa 97-vuotiaan mummonsa luo ja pohtii vaatteiden merkityksen muutosta järjestellessään mummon vaatekaappeja. Mukavan verkkainen tyyli.
Laura Friman: Tauko – Jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin.
Vihakuuntelin tämän kirjan, sillä Friman oli tässä todella ärsyttävä. Mietin, olikohan se osaltaan tehokeino. Kuka sanoo elokuvia yleisesti tylsiksi ja pitää vaatteita käyttökelpoisina lähinnä parin ensimmäisen käyttökerran aikana? Suuri kontrasti Pörstin kirjaan, vaikka molemmissa käsiteltiinkin vaatteiden ostolakkoa.
Mikko Knuuttila: Suuri harppaus huipulle – Kiinan tie urheilun supervallaksi
Kirja keskittyy Kiinan tasavallan aikaan. Se miten lapsia lähetetään urheilukouluun mahdollisemman paremman toimeentulon toivossa, muistuttaa korealaisten nuorten pyrkimyksiä poptähdiksi: kovaa työtä, joka ei välttämättä kanna hedelmää. Kirja avasi myös silmiä urheilun roolista politiikassa.
Yumi Sakugawa: I think I am in Friend-Love with you
Söpö kirja, jonka voi lahjoittaa vaikkapa tyypille, jonka kanssa haluaa ystävystyä.
Jonás Aguilar: 7 vidas
“Minäpä luen nyt espanjankielistä sarjakuvaa,” sanoi hän ja lainasi kirjan, jossa ei ollut tekstiä nimeksikään. Kertomus kissan elämistä eri omistajien matkassa.
Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä
Sammakko kustannus on kunnostautunut ruotsalaisen sarjakuvan kustantajana. Puolet kirjan jutuista aiheuttivat hymähdyksen, osa myötähäpeää ja osan jätin kesken.
Elisa Macellari: Papaya salad
Thaimaalainen isoisä muistelee nuoruuttaan 1930- ja 1940-luvulla. Pidin piirrostyylistä, mutta tarinasta puuttui jokin.
L.M Montgomery: Annan nuoruusvuodet
Netflixin Anna-sarja on katsottu, joten kuuntelen Anna-kirjat ensimmäisen kerran sitten nuoruuden. Sarja mielessäni, olin kuitenkin hämmentynyt, kun nuoruutta on vain yksi kirja. Vanhoille sisaruksille adoptoitu Anna joutuu kommelluksiin 1900-luvun alun (?) Prinnssi Edwardin saarella. Suurella mielikuvituksella siunattu tyttö rauhoittuu kasvaessaan.
Briitta Hepo-Oja: Suomea lohikäärmeille
Vaihtoehtotodellisuuteen sijoittuva nuorten aikuisten kirja, jossa Etelä-Suomi on kuningaskunta ja kansanusko voimissaan. Lohikäärmettä olisi voinut olla enemmän ja ihmissuhdesotkuja vähemmän. Sen verran jännään kohtaan kuitenkin jäi, että kuuntelin jatko-osan heti perään.
Itse olen molemmissa, sekä blogistaniassa että kirjagramissa. Omat postaukseni Instassa ovat varsin lyhyitä, vähän kuin tiivistelmiä blogin arvioista. Molemmille on paikkansa. Instassa huomaan helposti ohittavani pitkiä postauksia, kun taas blogialustalta jaksan lukea pitkiäkin tekstejä. Johtunee siitäkin, että blogit luen läppäriltä ja Instan puhelimelta.