Olen ollut bloggaamatta yli kaksi vuotta. Minulle tuli jumi niin lukemiseen kuin bloggaamiseenkin. Nyt kuitenkin tuntuu, että aivoissa on tilaa, niin voin alkaa taas aktivoitumaan. Mitä minulle kuuluu nyt?
Kesällä 2022 kävin konferenssimatkalla Islannissa. Konferenssipuolison kanssa vitsailtiin, että palataan saarelle joskus traktorilla. Siitä minulla on Instagramissa kohokohdissa paljon kuvia.
Tein tutkimusta. Väitöskirjani on vaiheessa, jossa tarvittavat kurssit on tehty, mutta artikkeleista puuttuu 3/4. En oikein näe tulevaisuutta itselläni yliopistolla, sillä määrärahat ovat koko akateemisen urani ajan pienentyneet, enkä koe enää paloa tieteeseen.
Juhlin! Syksyllä 2022 vähän liikaakin. Lopetin alkoholinkäytön kokonaan joulukuussa 2022, enkä ole palannut samaan. Käyn toki välillä juhlissa, mutta selvinpäin. Alkoholiton olut saunassa ja mocktail silloin tällöin teke poikaa!
Kirjavuottani 2023 määrittivät sarjat. Luin kevään aikana Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita- sarjan kokonaan. Vuoden loppupuoli menikin Liu Cixin Tarinoita planeetta Maasta – scifijärkäleiden parissa. Ensin kevyttä, sitten raskaampaa. Molempia lukukokemuksia voin suositella!
Mikä tärkeintä: viime vuonna unelma lapsesta toteutui. Hän on nyt yksivuotias kirjojenselailija. En aio laittaa hänen kasvojaan tai nimeään nettiin. Kirjoitan kuitenkin välillä tuntojani lastenkirjallisuudesta ja niiden pariin kasvattamisesta.
Mutta. Mukava palata.
En aio ottaa tästä stressiä. Aluksi kokeilen julkaista kerran viikossa. Katsotaan mitä tästä tulee.
Mitä sinulle kuuluu?
Kiva että aktivoidut, siinä määrin kuin miltä tuntuu 🙂
Nyt tuntuu, että on energiaa enemmän kirjoille ja niistä puhumisellen📚