Mukavaa palata bloggaamaan! Totta kai julkaisen blogissani kuukausittain luetut kirjat. Syyskuussa 2024 luin monipuolisesti erilaisia kirjoja. Osan sain kuukauden aikana loppuun, osan saatan loppuun lokakuun puolella.
Instagramin puolella on käynnissä Lukien läpi vuosikymmenten- haaste. Tammikuussa luettiin 2010-luvulla julkaistu kirja, helmikuussa 2000-luvulla ja niin edelleen. Syyskuussa vuorossa oli 1930-luku. Ystäväni ehdotti, että lukisin runoja. Hän suositteli Katri Valaa. Koska minulla on myös ruotsinpreppauskausi meneillään lainasin myös 1939 julkaistun Jorma Partasen runokirjan Pedelslag.
1930- luvun suomalaista kirjallisuutta hallitsivat Tulenkantajat Olavi Paavolainen etunenässä. Katri Vala oli yksi Tulenkantajien keulahahmoista, mutta kuoli nuorena tuberkuloosiin. Hänen sairautensa on nähty vaikuttaneen hänen runouteensa. Lue lisää Katri Valasta täältä.
En ole kummoinenkaan runojen analysoija. Osaan vain kertoa, mistä tykkään. Partasen luonnonkuvaus iski minuun enemmän. Tai sitten olin vain niin innoissani ymmärtäessäni ruotsinkielistä runoutta. Molempien kokoelmien runoissa viitattiin myös paljon kristinuskoon, mikä ei ole ihme: tuolloin Suomessa oltiin paljon uskonnollisempia kuin nykyään.
Anu Kotilaisen Kaappistrategia- sarjakuva (Sammakko) tarttui mukaani Instagramissa näkemieni suositusten perusteella. Sarjakuvan päähenkilö on perheenäiti, joka myöntää itselleen olevansa lesbo. Kirjassa käsitellään hänen matkaansa hyväksymään seksuaalisuutensa. Kirjassa sivuutetaan myös paljon portinvartijuutta: saako olla lesbo, jos on ollut joskus miesten kanssa? Millainen tyyli lesbolla kuuluu olla?
Kaappistrategia on hyvä sarjakuva itsensä löytämisestä, mutta ei minulle juuri nyt. Olisin nauttinut tästä enemmän 15- 20 vuotta sitten, kun olin vielä itse hukassa itseni kanssa. Nyt olen lähinnä iloinen, että tälläinen on tehty muille itsensä etsijöille.
Tarvitseeko tätä edes esitellä? Kävi mielessäni.
Satu Rämön Rosa & Björk (WSOY) on toinen osa Islantiin sijoittuvaa dekkarisarjaa. Ensimmäisen osan luin vastentahtoisesti, koska äitini piti siitä niin paljon ja halusin jutella kirjallisuudesta hänen kanssaan. Onneksi annoin toiselle osalle mahdollisuuden. Tämähän on parempi kuin ensimmäinen!
Mutta sarjojen ensimmäiset osat tulee lukea, jotta voi solahtaa seuraavien osien maailmaan saumattomasti. Rosa & Björk paljastaa viimein, mitä Hildurin sisarille kävi ja näyttää, millainen lapsuus hänellä oli. Nykyajassa tapahtuvat murhat ovat vain kehys päähenkilöiden kamppailuille menneisyytensä kanssa.
Oletko sinä antanut uusia mahdollisuuksia kirjasarjoille? Kannattaa!
Luin ensimmäisen Taltuta klasikko!- kirjan (Tammi), kun halusin oikaista kirjallisuusanalyyseissani. Ensimmäinen osa pureutuu suomalaisiin klassikoihin, juuri lukemani Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus nimensä mukaan länsimaisiin klasikoihin ja juuri on ilmestynyt Taltuta klassikko Olipa kerran lasten- ja nuortenkirjallisuus. Voi, kun tulisi vielä sarjakuviin ja genrekirjallisuuteen keskittyvät taltuta klassikot.
Maria Laakso esittelee klassikoita antiikista nykypäivään nuorten kielellä. Minuun uppoaa, mutta omasta nuoruudestani onkin niin kauan, etten tiedä, herättääkö tämä nykyisisissä nuorissa myötähäpeää. Johanna Rojolan kuvitus hivelee ainakin minun silmääni.
Tämä kirjasarja on oiva tapa tutustua klassikoihin. Minulle tuli ainakin entistä isompi halu lukea Jumalainen näytelmä ja Frankenstein, vaikkakin kirja on nyt spoilannut minulta niiden juonen. Mutta juoni ei ole se pääasia klassikoita lukiessa, vaan kirjallisuushistorian ymmärtäminen.
Lisää minun ruotsinpreppaustani! Janne Tellerin Om det var krig i Norden tarttui mukaan kirjaston nuortenosastolta. Nimi kertoo oleellisen: kirja kuvaa päälle viidessäkymmenessä sivussa, millaista olisi, mikäli Ruotsiin olisi hyökätty ja sinun perheesi joutuisi maanpakoon. Kirja ottaa samaistuttavalla tavalla kantaa pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaan.
Mutta! Nyt, kun minulla on sujuneet ruotsinkieliset runot ja nuortenkirja, pitäisikö minun kokeilla lukea aikuisten kirjallisuutta ruotsiksi? Onko ehdotuksia?