Tämän YA- kirjan on jo moni lukenut. Siis mikäli on kirjasomen pöhinää uskominen. Yritän kuitenkin koota tähän joitain ajatuksiani, jos vaikka osaisin sanoa jotain uutta.
Emma on henkeen ja vereen romanttisen kirjallisuuden puolesta puhuja. Hän on saanut nimensäkin Jane Austenin kirjan mukaan. Hän päättää perustaa Oikukkaiden romantikkojen piirin, jonka tarkoituksena on nostaa romanttisen kirjallisuuden arvostusta.
Suuri osa kirjaa on abivuosi ja kirjoituksista stressaaminen. Itsehän näen painajaisia ylioppilaskirjoituksista vielä 21 vuotta lukiosta valmistuttuani. Tulevaisuus mietityttää siis Emmaa ja hänen ystäviään.
Mitä olisi romanttinen kirja ilman romanssia? Emma yrittää vältellä Aaronia, joka jätti hänet vanhojentanssi-iltana. Kouluun saapuu myös uusi abi, Eeli, joka kaikessa ärsyttävyydessään, on Emmasta kutkuttava.
Olen viime aikoina lukenut paljon kirjoja, joiden hahmot ärsyttävät minua. Emma tuntui sabotoivan omaa elämäänsä. Teki moneen kertaan mieli ravistella häntä. Mutta tunteita herättävät kirjat ovat juuri hyviä ja epätäydelliset hahmot todempia.
Emma on obsessoitunut romantiikasta. Itselleni yhteen genreen fakkiutuminen tuntuu vieraalta. Tunnen henkilön, joka elää ja hengittää Star Trekiä, mutta hän ei yritä tuputtaa sitä kaikille kuten Emma romantiikkaa. Ehkä Emman romantiikkaan keskittyminen on nuoruuden ehdottomuutta, joka karisee iän myötä.
Kirjassa käsitellään myös kiitettävästi vähävaraisuutta ja sen aiheuttamia tunteita. Kun muut voivat ostaa kahvilassa erikoiskahvin ja suunnitella Rooman matkaa ja itse pelkää jäävänsä ulkopuolelle.
Onerva valmistelee jatkoa Hattaradilemmaan ja kirjan käännösoikeuksista on jo neuvoteltu.
Hattaradilemma sopii ainakin Helmet lukuhaasteen kohtiin 20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja ja 23. Pidät kirjan nimestä.
Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan “tuputtajia” eikä se (piirre) välttämättä katoa iän myötä. Näin niin kuin aiheen ohi mietittynä. Itse tunnen useita ns. yhden asian ihmisiä, jotka ovat ikäisiäni eli eivät enää parikymppisiä.
En ole tätä kirjaa lukenut (enkä usko lukevani), joten täällä siis yksi joka ei kuulu niihin moniin lukeneisiin. 🙂
Se on muuten jännä, miten ylioppilaskirjoitukset tosiaan tulevat uniin vielä vuosikymmenten päästä. Sitä miettii, millainen stressi on mahtanutkaan olla tuolloin päällä.
Minustakin Emman ehdottomuus tuntui vähän vieraalta, toisaalta ehkä nykyisin nuoret aidosti ovat arviossaan ja mielipiteissään ehdottomampia kuin en. Muistelen itsekin olleeni viisaimmillani (omasta mielestä) lukioikäisenä, sen jälkeen sitä vain on huomannut koko ajan enemmän asioita, joita ei tiedä eikä ymmärrä. 😀
Minulle tämä oli oikein mukava ja viihdyttävä lukukokemus. Bongasin kirjan Uuusi Juttu -lehdestä. Kirjailijalla on TikTok-tilillään Tarinannuppuja yli 20000 seuraajaa, joista valtaosa on 18-24 -vuotiaita. On ihailtavaa, että kirjailija on tavoittanut nuoret puhumalla heille kirjallisuudesta.
Minäkin olen bongannut tämän somesta, mutta se on vaikuttanut melko sokeriselta nykymakuuni. Toisaalta olen lukenut muutamia YA-kirjoja ja ne ovat olleet avartavia ja koskettavia. Ja tietenkin olen uskollinen Jane Austen -fani, joten eihän sitä tiedä, jos vaikka avartaisin maailmankuvaani.
Tämän voisi lukea jo pelkästään herkullisen nimen vuoksi. Ja siksikin, että kuvauksesi perusteella päähenkilö alkoi kiinnostaa. Pistän mieleen sen varalta, jos kaipaan kirjallisuutta joka ärsyttää 😅