Sanni Vaarnila on aiemmin julkaissut runokokoelman Narsissin rakkaus, jonka lukemisesta nautin suuresti. Nyt häneltä on tullut novellikokoelma Kaapissa on joku ja muita kertomuksia. Takakansi lupaa nokkelia novelleja, jotka löytävät arjesta mullistavia asioita.
Kaikkein nyrjähtänein novelli onkin mielestäni kokoelman niminovelli. Olisin toivonut lisää samanlaista tunnelmaa muihinkin novelleihin. Kannen kuva tukee novellin vinksahtanutta maailmaa.
Kuusi pientä ateriaa- tarina on myös mainitsemisen arvoinen. Novellin henkilöt Vilma, Valma, Ilma, Halma ja Alma tosin tuppasivat sekoittumaan mielessäni. Oli kenties tarkoituskin? Halman puolison nimi Ville paistaa aiemmin mainittujen nimien kavalkaadista. Kuusi pientä ateriaa on novelleista pisin: kuusikymmentä sivua. Olisin voinut lukea ystävyksistä jopa romaanin verran.
Toinen mieleeni jäänyt novelli oli Saarelaiset. Kuten Kuusi pientä ateriaa, olisin mieluusti lukenut myös Ritvaliisasta romaanin verran. Tai sitten olisin karsinut novellin käsittelemään pelkästään saarella olemista. Olisiko siihen keskittyen saatu syvennettyä Ritvaliisan irtiottoa oravanpyörästä?
Jokaisen novellin jälkeen teki mieli lähteä lenkille tuulettamaan päätä. Jokaisesta olisi vielä paljon sanottavaa, mutten halua pilata lukukokemustanne. Lukekaa tämä ja sitten keskustellaan.
Kirja saatu arvostelukappaleena kirjailijalta.
Oi miten hauskaa: minäkin luin tämän ja postasin ajatuksiani ihan äskettäin. Pidin kokoelmasta ja mukavan niksahtaneista hetkistä kokoelman novelleista. Kuuden pienen aterian kohdalla meinasi mennä väkisin sekaisin henkilöiden nimien kohdalla, mutta muuten oli kyllä kiintoisaa tarinointia siinäkin.
Olisin kyllä halunnut lukea Ilma, Valma, jne ysyävyksistä romaanin verran
Että sellainen, osasit olla todella salaperäinen! Vinksahtanut ja nyrjähtänyt on kyllä herkullisia adjektiiveja novellikokoelmasta, laitanpa tämän talteen 😊
Minulle Vaarnila on entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta nämä novellit alkavat kiinnostaa sitä enemmän mitä olen niistä lukenut muiden mietteitä. Kuulostavat mukavan vinoutuneilta.
Suosittelen myös Vaarnilan Narsissin rakkaus – runokokoelmaa
Ihan uusi kirja ja kirjailija minulle. Aika jänskältä kuulostaa. Tosi vähän paljastat kirjasta, mutta jos kirja on vinksahtanut, se jo lupaa aika paljon.
Novellikokoelmat on kyllä kivoja. Sellainen kirjallisuudenlaji, mihin en oletusarvoisesti ensimmäisenä tartu ja sitten kun tartun, ihmettelen, miksen tee niin useammin.
Vilma, Valma, Ilma, Halma ja Alma -nimirimpsusta tulee mieleen menneet vuodet opettajana ja epätoivoinen yritys opetella oppilaiden nimet ulkoa. Tai nykyään lasten kavereita 🙂
Runot on toinen laji,jota luen liian harvoin 🥲
Novelleja tulee luettua melko vähän. Houkutti lähteä koko vuoden kestävään haasteeseen lukea yksi Tsehovin novelli viikossa. Sinänsä kohtuutavoite, olisi varmaankin pitänyt sitoutua. Tähän Vaarnilan novellikokoelmaan olisi varmaankin helpompi sitoutua.
Jäin miettimään sanaa nyrjähtänyt. Siihen sisältyy lupaus jostain erikoisesta, ja se tekee varmasti novellista mieleenpainuvamman.
Mä en tiedä jaksaisinko pelkkää Tšehovia niin pitkään 😅