Päätin lukea Kätillön ennen kuin menen katsomaan sen elokuvateatteriiin. Kirja on nyt ollut pari viikkoa luettuana, mutten ole vielä saanut itseäni leffateatteriin pelätessäni kirjan taian katoavan.
Kätilö sijoittuu toisen maailmansodan Lappiin, jossa Kätilönä toimiva nainen kohtaa nuoren SS-upseerin. ”Jumalani, jos minä tuon miehen saan niin muuta en pyydä,” huokaa kätilö ja se menoa sitten.
Kätilö hankkiutuu vankileirille, jossa hän tietää Johanneksensa palvelevan. Kirja on välillä eri aikatasoissa ja eri kertojan muodoissa, mutta keskiössä on Kätilö, jota myös villisilmäksi nimitetään.
En pelästynyt kirjan kieltä, koska minua oli varoitettu siitä jo aiemmin. Eniten pidin murteesta. Se vei minut toiseen maailmaan ja aikaan. Lukukokemus oli intensiivinen ja vahva. Vaikken ole koskaan käynyt Lapissa, tunsin olevani siellä ja tunsin luonnon ja ihmismielen villeyden.
Pelkään kovin elokuvan näkemistä. Kuulemani mukaan, vaikka näyttelijät ovat hyviä, ei kirjan henkeä ole saatu luotua valkokankaalle. Ratkaisuna on tietenkin katsella elokuvaa itsenäisenä teoksena.
Amma oli lukenut kirjan äänikirjana, joka oli haastavaa kirjan aikaulottuvuuksien vuoksi. Minua alkoi kuitenkin kiinnostamaan kirjan uudelleen luku äänimuodossa, varsinkin kun lukijana on Eija Ahvo.
Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka eivät vähästä hätkähdä. Ja niillekkin, jotka hätkähtävät 😉
Kuva: http://www.kirja.fi
Comment