Ensimmäistä kertaa päätin tehdä yhteispostauksen kahdesta eri kirjasta. Nämä vaan muistuttivat omalla tavalla toisiaan, niin päätin säästää aikaa ja vaivaa. Toisen näistä kirjoista sain S&S:ltä e-kirjana ja toisen kuuntelin äänikirjana.
Erica Jong on tunnettu 1970-luvulla ilmestyneestä kirjastaan Lennä ja uneksi, jota tulkitaan feministisenä kirjana, joka antoi naisille luvan nauttia seksistä. Luin Hesarista viikolla, jolloin tämä uusin kirja, Elä ja uneksi, ilmestyi, Jongin olleen aikanaan sukupolvensa ääni.
Tässä kirjassa Vanessa on elämänsä ehtoopuolella oleva rouvashenkilö. Miehen ollessa viisistoista vuotta vanhempin, on miehen ja vanhempien sairasvuoteiden vieressä istuminen ajankohtaista.
Äänikirjana kuuntelin viime vuonna ilmestyneen Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua. Siinä viisikymppinen nainen rakastuu odottamatta mieheen, jota havittelee toimistolla nuorempi nainen. Soppaa hämmentävät myös päähenkilön Uudessa-Seelannissa asuva tytär ja tämän kuviot. Tämä kirja ei etene nopeasti tai ole tapahtumarikas vaan makustelee ja fiilistelee.
Mitä yhteistä siis löysin kirjoista? Molemmissa oli vanhempi nainen, jonka elämään 20-30 vuotta nuoremman lukijan oli jännittävä eläytyä. Molemmissa oli pääosassa rakkaus. Toisessa tosin seksiä oli ja se oli päähenkilön mielessä ja toisessa päähenkilöä ei olisi voinut petipuuhat vähempää kiinnostaa.
Molemmista kirjoista kuitenkin löysin sanoman oman ihmisen löytämisestä ja rakkaudesta. Siitä, mikä on tärkeintä, kun elämä on ehtoopuolella.