Tätä on odotettu. Eve Hietamiehen Hammaskeiju ilmestyi jo keväällä. Ahmittuani aiemmat osat Yösyötön ja Tarhapäivän, varasin kolmannen osan Antti ja Paavo Pasasen seikkailuja. Elokuussa ollessani Iisalmessa luin osan kirjaa paikallisesta kirjastosta lainaamaani kappaletta. Kirja jäi kesken ja viimein saadessani kirjan noin viikko sitten Turun kirjastosta sain lukea kirjan uudelleen alusta alkaen. Uudelleen lukeminen ei haitannut yhtään, sillä Pasasten seikkailuja on ilo lukea ja teksti vie mukanaan.
Ensimmäisessä kirjassa Paavo oli vastasyntynyt, toisessa tarhaikäinen ja kolmannessa meni jo kouluun. Isä-Antti manailee ekaluokkalaisen koulupäivän pituutta. Miksi keväällä eskarilaisen ei oletettu osaavan läheskään niin paljoa kuin syksyllä koululaisen?
Kommelluksien lisäksi kirjassa on myös vakavampia aiheita. Edellisessä kirjassa raitiovaunun alle jäänyt Enni ei meinaa suostua leuan korjausleikkaukseen ja Antin kehitysvammainen veli on tulossa isäksi.
Ikävä kyllä tässä kirjassa vauhti alkaa hyytyä loppua kohti. Matka on silti onnistunut. Tämä kuuluu ehdottomasti niihin kirjoihin, jotka haluaa lukea nopeasti loppuun, muttei halua loppuvan.
Comment