Olen seurannut Sarah’s Scribbles-sarjakuvaa voimakkaasti samaistuen jo useampia vuosia. Ilahduinkin kovin löydettyäni piirtäjän ensimmäisen kokoelman suomennettuna kirjastosta Sammakon kustantamana.
XKCD- ja Cyanide and Happiness- nettisarjakuvat Sarah’s Scribblesin ohella todentavat sen ettei sarjakuvissa tarvita suurta taiteellisuutta vaan pitkälle päästään huumorilla ja vetävällä idealla. Sarah Anderssen osuu kultasuoneen huomauttaessaan ettei tylsä tiukasti rajattu aikuisuus ole pakosta se tavoittelemisen arvoinen asia. Aikuisuuden voi määritellä itse.
Ainakin itsetunto on asia, joka kuuluu myyttiseen aikuisuuteen. Sivun 29 sarjakuvassa 13-vuotias tuskailee rannalla muutamaa ajamatta jäänyttä ihokarvaansa, kun seuraavan ruudun nykyhetken Sarah antaa kaikkien karvojen rehottaa ja nauttii rantaelämästä. Andersen palvoo myöskin mukavuutta sekä peiton alle käpertymistä kirjan ja kissan kanssa.
Suosittelen tätä erityisesti kaikille hyggeilijöille, jotka kaipaavat välipalakirjaa.