Aurinko oli jo noussut, mutta yhä he viipyivät viltin alla, piirtelivät toistensa ääriä. Aika putoili keveinä hiutaleina ja kerääntyi lattianrajaan. Evalina hymyili eikä sanonut paljoakaa.
Muuttaessaan piskuiselle luodolle Anders-kalastajan kanssa Evalina on pappilan tyttö, jonka on unohdettava kelloajat ja opeteltava toimimaan ajallaan ja sytyttämään nuotio. Eletään kesää 1911. Evalinan elämässä on viimeinkin muutakin kuin ristipistot.
Välillä tarinassa palataan aikaan ennen kuin Evalina karkasi kotoa. Pappilassa naiset saivat näkyä mutteivat kuulua. Ankara isä, ohut äiti, kiireinen Maria-piika ja rakas Sofia-sisko, jolle Evalina sommittelee kirjeitä luodolta, ensi-ihastus Maisteri, joka opetti sisaruksia. Pappila näyttäytyy nostalgian hunnun lävitse, kun luodolla ollaan luonnon armoilla, vaikkakin sitten rakkaan Andersin sylissä.
Välillä henkilöiden repliikit ovat ruotsiksi. Ymmärrettävää, kyllä sijoittuuhan kirja ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Miten tämä näyttäytyy niille lukijoille, jotka eivät ymmärrä ruotsia?
Nivukosken ensimmäistä kirjaa, Nopeasti piirretyt pilvet, toivottiin viime vuonna Finlandia-ehdokkaaksi. Minuun se ei kuitenkaan iskenyt yhtä voimakkaasti kuin Mainingin varjo. Vaikka kirjat eivät olekaan tapahtumarikkaita, maalaavat ne kauniita hetkiä. Tätä viiden tähden kirjaa toivon Finlandia-ehdokkaaksi.
”Sanoin Twitterissä kirjan luettuani, että olen sanaton, mutta toisaalta sanoja on liikaakin. Sen tämä tarina minulle teki, kietoutui mieleeni, ei jättänyt kylmäksi,” kirjoittaa Kirjarouva.
”Evalinan ja Andersin tarina tyrmäsi minut, se iski minut sanattomaksi ja hengettömäksi. Se on vaikuttava, suorastaan dramaattinen tarina,” summaa Kirjarikas elämäni.
”Tuntuu kuin tapahtumat kuvattaisiin tunteiden ja ajatusten kautta. Kirja pääsee siten suoraan lukijan ihon alle,” pohtii Jorman lukunurkka.
Oih. Kiehtovan kuuloinen. Täytyy todella alkaa lukee näitä!
Olen tykästynyt historiallisiin tarinoihin, joten laitetaanpa korvan taakse…
Pikku ote tuossa kuvan alla ja kommentit lupaavat mielenkiintoista tekstiä
Tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja onpa upea kansikin kirjalla!
En yleensä suuremmin innostu historiallisista romeenista, mutta tätä on kehuttu niin paljon että olen väkisinkin alkanut hieman kiinnostua. Lukioruotsi on kyllä häipynyt unholaan, joten saapa nähdä miten noiden repliikkien kanssa käy… kuulostaa hieman oudolta ratkaisulta laittaa ne kirjaa ilman käännöksiä, vaikka kaksikielisessä maassa asutaankin.
Olipa kiva, kun sain muistutuksen tästä kirjasta. Luin tuon esikoisen Nopeasti piirretyt pilvet ja pidin siitä todella paljon. Ja nyt en ole edes huomannut tämän kirjan ilmestymistä. Kivasti esittelit kirjan. Kiitos vinkistä, menee ehdottomasti lukulistalle.
Olisin varmaan ihan hukassa jos yhtäkkiä tulisi ruotsia sekaan, saattaisi jopa jäädä hyllyyn tämän jälkeen! Vaikeuttaa kyllä jos kielitaitoa ei ole perustuksia enempää 😮
Itse lukisin mielelläni ruotsinkielisiä dialogeja, mutta ymmärrän myös niitä, joita moinen kikkailu oudoksuttaa.
Tuoreessa muistissani on Sally Salmisen Katrina, jossa myös Pohjalainen naishahmo seikkailee Ahvenanmaan ulkosaaristossa. Tämä tarina kuulostaa piirun verran toiveikkaammalta.
Varmasti päädyn Evalinan ja Andersin seuraan piakkoin, sitä odotellessa…
Tämä oli mennyt minulta ihan kokonaan ohi, mutta nyt blogeista tämä on osunut silmiini. Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta ja kovin positiivista palautetta tuntuu keräävän, joten laitetaanpa nimi mieleen.
Juuri kommentoin tätä toiseenkin blogiin. Hienoa, että on löytynyt taas näin hieno kirja, vaikka vähän nuortenkirjalta vaikuttaakin, enkä käytä termiä mitenkään vähättelevässä merkityksessä. Kiinnostavaa oli tuo ruotsin käyttö. Aina välillä ihmettelee, jos seassa on jotain hieman vähemmän osattua kieltä kuten espanjaa suomen seassa, mutta toisaalta toinen kieli tietenkin rikastuttaa ilmaisua.
Ihmettelin lukiessa tuota samaa, että oli vähän vaikeampiakin sanoja käytetty ruotsiksi kirjoitetuissa repliikinosissa, eikä avattu niitä mitenkään, mutta ei niissä varmaan mitään sellaista ollut, että vaikkei ihan jokaista sanaa ymmärtäisikään, niin mitään oleellista jää silti ymmärtämättä… Erikoinen ratkaisu kyllä.
Rakastin tämän kirjan tunnelmaa!