Kyllä tulee selväksi, millä tätä kirjaa markkinoidaan. 1980-luvun puolivälissä ilmestyneen Orjattaresi- kirjan pohjautuneen Handmaid’s tale-TV-sarjan ansiosta viimeistään kuuluisuuteen ampaiseen Margaret Atwoodin sukunimi on tämän teoksen kannessa isommalla kuin kirjan nimi. Takakannessa ei ole juonikuvausta vaan iso kuva kirjailijasta.
Atwoodin sanotaan olevan dystopioiden mestari eikä tämänkään kirjan premissi petä. Yhdysvalloissa on massatyöttömyys. Kotinsa menetäneet Stan ja Charmaine asuvat autossa paeten välillä väkivaltaisuuksia. He kitkuttelevat Charmainen tarjoilijatyön tipeillä. Työpäivänsä lomassa tv:tä katsoessaan Charmaine huomaa mainoksen, jossa luvataan muuttaa heidän elämä.
He muuttavat suljettuun kaupunkiin, joissa asunnot jaetaan toisen pariskunnan kanssa. Vuorokuukausina Stan ja Charmaine ovat hyvin hoidetussa vankilassa. Vuorokuukausina toisen pariskunnan ollessa vankilassa, Charmaine ja Stan asuvat talossaan. Kaikki näyttää aluksi hyvältä. Kailla on töitä ja toimeentulo. Vähitellen kulissit alkavat rapistua.
Suoraan sanottuna Stan on ällöttävä tyyppi. Hän yrittää tehdä naisen vainoamisesta hyväksyttyä, kun Charmaine ei ole halutunlainen sängyssä. Ällötyksen tunteeni Staniä kohtaa muistuttivat inhoa, jonka koin lukiessani Rosa Liksomin Hytti Nro 6:ta. Minun piti ihan kysyä puolisoltani, onko tälläisiä ihmisiä olemassa. Toisaalta, onhan se hieno, että jollaine on taito kirjoittaa hahmoja, jotka herättävät näin vahvoja tunteita.
Kirjassa tapahtuu odotettua enemmän ja silti loppu onnistuu yllättämään. Lopullinen kysymys onkin, valitaanko rakkaus vai vapaus?
Kiitos taas kirjavinkistä 🙂
Atwood on niitä kirjailijoita, joita pitäisi kyllä muistaa ottaa omaankin lukupinoon. Mm. tuo Orjattaresi on lukematta, enkä ole edes huomannut, että häneltä on ilmestynyt tämä uusikin kirja. En yleensä juuri innostu dystopioista, mutta heh, kun Atwood on kirjoittajana, kiinnostaa ihan siksi. Pidin muuten itse kovasti Hytti nro 6:sta!
Kyllä Atwood oli supertunnettu jo ennen tuota Handmaid’s Tale -televisiosarjaa. Siis ainakin enkunkielisissä maissa. Kansi näyttää samalta kuin täällä eli ei ole tehty erikseen suomiversiota sitä. Atwoodin kirjoissa hänen nimensä on yleensä isommalla kuin romaanin nimi: ollut jo aikojen alusta. Kyseessä lienee tyyliseikka.
En ole tätä kirjaa lukenut, mutta lukulistalla on. Enkä ole sitä Handmaid’s Taleakaan lukenut (itse asiassa olen lukenut Atwoodilta vain yhden romaanin), vaikka se on peräti omassa hyllyssä. 😀 Tulin katsoneeksi sarjan ennen sitä ja on ollut siksi vaikea motivoida itseään lukemaan kirja. Piti lukea se ennen sarjan katsomista, mutta en ”ehtinyt”.
Kiitos kirjan ja kirjailijan lyhyestä esittelystä 🙂 Harmi, että tällä hetkellä kerkeää viihdekirjallisuutta lukemaan todella vähän.
Iskee aina sun postausten jälkeen lukukipinä! 🙂
Nämä Yhdysvaltoihin sijoittuvat dystopiat täytyvät olla todella mielikuvituksellista, sillä pienellä mielikuvituksella ollaan aivan liian lähellä nykyistä todellisuutta. Atwoodin lukeminen kuulunee yleissivistykseen, mutta seuraavat kuukaudet tulevat olemaan niin kummallisia, että taidan nyt keskittyä CNN:ään ja Barack Obaman muistelmiin.
En ole dystopia-henkinen lukija ollenkaan ja siksi olenkin kiertänyt Atwoodin kirjat vaikka varmasti jo yleissivistyksen takia niihin olisi syytä tutustua. Minulle on kuitenkin päässyt syntymään tunne, että olen liian optimisti Atwoodille. Ehkä olen väärässä?
Amma vei jo jalat suustani niin sanotusti… Mullakin tunne, että pitäisi joskus tutustua, mutta kun dystopia ajatuksenkin tasolla tökkii niin kovasti….. ja kun niitä kirjoja joiden lukemista odottaa kovasti ihan omasta halustaan on niin kamalasti, ei tuollaisille pitäisi joskus -kirjoille ei kerta kaikkiaan jää aikaa eikä saumaa…..