Maailmassa on liikaa hyviä kirjoja. Miksi siis tuhlata aikaa huonoihin kirjoihin? Mietin jo viime vuoden puolella listan tekemistä kesken jääneistä kirjoista. Nyt toteutan sen.
Alice Oseman: Solitaire
Pidin kovasti Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvista. Aiemmin ilmestynyt romaani Solitaire takkusi. Jätin kesken parinkymmenen sivun jälkeen. Alussa oli myös intoilua Pottereista, joka ei varmastikaan avaudu Pottereita lukemattomalle.
Volker Kutcher: Babylon Berlin
1920-luvulle sijoittuva saksalainen dekkari. Luin 170 sivua kirjan 588 sivusta. Kirjassa ei ole sinänsä vikaa, mutta sitä paljon puhuttua lukuimua ei vaan syntynyt. Odottelen, että vaihdan jossain kohtaa Netflixin HBO:hon ja katson Babylon Berlin tv-sarjan sieltä.
Hannu Mäkelä & Kirsi Piha: Pimeän yli
Tykkäsin ideasta, että Piha kirjoitti kirjeitä lapsuutensa kirjailijan kanssa. Kirja on kuitenkin liian paksu. Luin ensimmäiset 50 sivua ja tuntui, ettei aihe kanna 463:a sivua.
Barack Obama: Promised land
Kuuntelin kymmenen tuntia tätähä 28 tuntista äänikirjaa Obaman itsensä lukemana h i t a a l l a äänellä. Kirja on liian yksityiskohtainen ja olisi kaivannut paljon karsintaa. Näin Instagramissa, kun joku lehteili painettua yli 700-sivuista kirjaa ja totesi sivujen olevan vanhan perheraamatun sivujen paksuisia. Tykkäsin Obaman ensimmäisestä Dreams from my Father-kirjasta, koska se oli henkilökohtaisempi. Uusimmassa käydään esimerkiksi yksityiskohtaisesti hallinnon jäsenten nimiä ja taustoja. Ei kiinnosta.
Candice Carty-Williams: Queenie
Luin tätä kirjaa yli 130 sivua, kunnes alkoi tuntua, että olisin jo lukenut tämän kirjan aiemmin. Mustien oikeudet ja nuori epävarma nainen deittailemassa tuntuivat joltain, mitä luin jo viime vuonna useammassa kirjassa.
Emily Brontë: Humiseva harju
Kahlasin tätä jopa puoleenväliin ennen kuin luovutin. Hahmot olivat luotaantyöntäviä ja menin sekaisin vuosiluvuissa. Cathyjäkin oli kaksi! Yritin katsoa vuonna 2011 tehtyä elokuvaa, mutta sekään ei napannut. Onneksi Kate Bushin Wutherinh heights-biisi on hyvä.
Satu Pihlaja: Valinnan paikka. Näin teet parempia päätöksiä.
Self-help kirja, jonka nimi kertookin kaiken. Olisin tarvinnut tätä uupumisen ja burnoutin kynnyksellä 2012. Nyt taas tuntui, et osaan jo nää jutut.
Florence Given: Olen upea, mutta en sinun mieliksesi.
Tämä on varmastikin sopiva kirja aloittelevalle feministille tai itseään etsivälle nuorelle. Itse en pitänyt kirjoittajan tyylistä ja olisin halunnut syvällisempää sukellusta aiheisiin voimaantumisen sijaan.
Antti Nylén: Johdatus filmiaikaan
247 sivua esseemuotoista perustelua sille, miksi filmikuvaaminen on hienompaa kuin digikuvaaminen. Jätin kesken liian myöhään sadan sivun kohdalla.
Jane Austen: Järki ja tunteet
Klassikkolukupiirissä oli tarkoituksena lukea Austenia. Luin kirjaa neljäsosan, mutta totesin, että menen sekaisin edelleen hahmoissa ja liika teen lipittäminen alkoi kyllästyttää. Toisin kuin Humisevan harjun tapauksessa, elokuva oli hyvä. Tässä tapauksessa se oli vuoden 1995 elokuva.
Juha Ketola: Älä syötä ruokahukkaa
Kirjassa yritetään opettaa ruokahukan välttämistä. Minua kuitenin alkoi ärsyttää, kun kirjassa hoettiin, että kaupassa tulisi käydä mahdollisimman usein, jotta kotona olisi tuoretta ruokaa. Itse olen suunniteltujen viikko-ostosten kannalla. Itse varmasti muutoin menisin nälkäisenä kauppaan ja kyllähän sen tietää, miten siinä kävisi.
Johanna Tolppola: 15 tarinaa hyvinvoinnista
Ex tempore-laina kirjastosta. Luin kaksi ensimmäistä tarinaa ja selasin muita. Tarinat vaikuttivat liian samanlaisilta, joten en enää tuhlannut aikaani.
Frank Herbert: Dyyni
Tämän minä oikeasti haluaisin lukea, mutta kirjaston eräpäivä ja muut luettavat kirjat painoivat vastaan. Kirja olisi vaatinut perehtymistä ja kaipasin sillä hetkellä kevyttä lukemista.
Agatha Christie: Kurpitsajuhla
Odotin paljon enemmän Hercule Poirotin seikkailuilta! Kirja on tylsä ja siinä on paljon toistoa. Eiköhän sen jo kerralla usko, että muut pitävät uhria liioittelijana ja valehtelijana.
Marisha Rasi-Koskinen: Katatina
Ei vaan lähtenyt. En halunnut kiduttaa itseäni.
Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista.
Halusin mukaan Joenpelto-hypeen. Tän lukeminen tökki kuitenkin paljon, koska en ymmärtänyt murretta! En haluaisi olla se, joka dissaa murteita, mutta tässä tapauksessa ei murre ollut edukseen.
Leila Slimari: Toisten maa
Luen ensimmäiset kaksikymmentä sivua. Ei napannut. En saanut tarinasta kiinni. Seuraava.
Héctor García: Ichigo ichie
Self-help-kirja, jonka sanoman osasin tiivistää jo parin sivun jälkeen “nauti hetkestä”.
Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat
Pidin tästä kirjasarjasta… joskus 20 vuotta sitten. Yritin kuunnella tätä äänikirjana, mutta Beckyn huono työmoraali ja holtiton rahankäyttö ei naurattanut
Pauli Kallio & Pentti Otsamo: M.A Castren ja Siperian kielioppi
Sarjakuva kertoo M.A Castrenista, joka matkustaa Siperiaan tutkimaan suomensukuisia kansoja. Lukeminen tyssäsi siihen, että välill kursiivia tekstiä oli vaikea lukea. Lisäksi kunkin luvun alalaidassa oli sarjakuva, jota olisi pitänyt vielä erikseeen seurata päätarinan lisäksi.
Jeff Mariotti, Tom Morgan & Scott J. Campbell: Barack Obama: the comic book biography
Olin lukenut aiemminkin Obaman tarinan monesta lähteestä enkä tuntenut saavani mitään uutta tästä.
Juha K. Tapio: Frankensteinin muistikirja
Kirjassa on hyvä premissi Frankensteinin hirviöstä 1900-luvun alussa. Tarina ei kuitenkaan lähtenyt vetämään, joten jätin kesken.
J.R.R Tolkien: Satujen valtakunta
Luin pari lukua, mutta ei ollut minua varten. Suoritan varmaan Helmet-lukuhaasteen satukirja kohdan jollain ohuemmalla kirjalla.
Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?
Luin vastaavan kirjan Eeva Joenpellosta, jossa oli katkelmia Joenpellon tuotannosta ja haastatteluista sekä Aholan esseitä. Konsepti on kiva, mutta jostain syystä en innostunut Canth-versiosta niin paljoa.
Jäikö sinulla kesken kirjoja vuonna 2021?
Jäi kesken monta selvästi hyvää lukujumin takia. Aion palata niihin myöhemmin. Sen sijaan Jude Devereaux’n hömppäkirjaa en taida yrittää uudelleen. 🙂
Mitä mieltä olet, tekisinkö ensi vuoden kirjoistakin vastaavan koosteen? 🤔
Sulla olikin pitkä lista kesken jääneitä!
Mä en ole kirjannut omiani ylös, mutta mulla on kaksi kirjaa jotka roikkuvat keskeneräisinä Goodreadsissä ja ne ovat Lucinda Rileyn Auringon sisar (Seitsemän sisarta -sarjaa) ja Piritta Porthanin Meitä oli kaksi. Ensimmäisen otin mukaan kun lähdimme kiertelemään Välimeren aluetta syyskuussa, ajattelin että selätän sen helposti mutta päädyinkin kuuntelemaan vain äänikirjoja ennen nukahtamista ja päiväsaikaan en vain ehtinyt. Pitkillä ajomatkoilla meille tuli mieheni kanssa tavaksi kuunnella yhteistä äänikirjaa ja niinä päivinä kun olimme enemmän aloillamme kuuntelimme usein myös asunnolla. Niin se valtava tiiliskivi vain jäi, vaatisi uuden aloituksenkin ihan alusta, luin ehkä 50 sivua max.
Porthanin kirjasta pidin enkä olisi jättänyt sitä kesken ellei penteleksen koiranpentuni olisi iskenyt siihen hampaitaan! Se oli kirjaston kirja, tilasin netistä uuden kappaleen ja siihen tuli varaus ennen kuin ehdin jatkaa sen loppuun. Olin tietysti mennyt aloittamaan toisen kirjan siinä välissä. Yhtään kirjaa en muista jättäneeni kesken koska en pitänyt siitä. Oli kyllä yksi sarja jota aloin kuunnella enkuksi, yksi osa ”alta pois” ennen kuin pääsen sarjan joulukirjaan, mutta siinä oli niin rasittava lukija etten kestänyt ajatusta jatkosta.
Suurinta osaa noista sinun kesken jääneistä en tunne. Queenien kuuntelin äänikirjana enkä erityisemmin pitänyt siitä, mutta en ihan helpolla jätä äänikirjaa kesken, siinä menee kuitenkin vain muutama tunti.
Humisevan harjun olen lukenut joskus lukioikäisenä tai jo yläasteella, en ole ihan varma, joka tapauksessa iät ajat sitten. Olen enemmän Austenin faneja. Mistä päästäänkin sitten Järki ja tunteet -kirjaan, jonka olen niin ikään lukenut teini-ikäisenä. Lempparini on kuitenkin Ylpeys ja ennakkoluulo ♥️
Ylpeys ja ennakkoluulo on lukuvuorossa lähiaikoina, sillä aion lukea sen ennen kuin katson siitä 90-luvulla tehdyn sarjan Areenasta.
Suosittelen sitä Kersti Juvan uutta suomennosta vuodelta 2013. Luin kirjan silloin uudestaan ja nautin ♥️
Aivan mahtava idea koostaa tällainen lista! Itsekin olen sitä mieltä että huonoihin kirjoihin ei kannata hukata aikaa. Itse asiassa liian vähän blogimaailmassa nostetaan esille epäonnistuneita lukukokemuksia, niitä kun jokaisella varmasti riittää. Listastasi olen lukenut aikoja aikoja sitten Humisevan harjun, jonka sain joten kuten luettua (pidän myös biisistä jonka mainitsit) ja tuon Leila Slimanin. Slimaniin olin kyllä pettynyt koska hänen edellisensä oli hyvä!
Itse luin vuoden aikana pari kirjaa aika väen vängällä, ne olisi kyllä pitänyt jättää kesken..
Humiseva Harju herättää minussa vieläkin puistatuksia
Minulla on tuo Obama ihan alussa. Kunnianhimoisesti ajattelin kuunnella sen englanniksi,mutta töksähti heti alkuunsa. Ehkä joskus.
Humisevan harjun olen lukenut joskus nuorena.
Himoshoppaajan jotain osaa yritin kerran – ei onnistunut – myötähäpeä ja ärsytys nousivat nopsaan liian korkeiksi.
Minä olen huono jättämään kirjoja oikeasti kesken. Ne vaan roikkuvat lukulistalla ikuisesti. Vähän olen opetellut jättämään jotain ihan oikeasti keskenkin, mutta vaikeaa tuntuu jostain syystä olevan.
Saitko Obaman loppuun? 👀
Vau, olet hyvä jättämään kirjoja kesken! Ja tämä siis ilman ironian häivää sanottuna, sillä itse olen surkea. Vaikka niinhän se on, että maailma on täynnä hyviäkin, itselle paremmin sopivia kirjoja. Niinpä listallasi on monta sellaista, mitkä luin loppuun, mutta ymmärrän täysin keskenjättämisen.
Minäkin pidin Obaman aiemmasta teoksesta enemmän, Luvattu maa on todella yksityiskohtainen. Toisaalta olen iloinen, että kahlasin sen läpi, sillä nyt huomaan USA:n uutisia seuratessani ymmärtäväni paremmin sikäläisen hallinnon kiemuroita. Tuli siis kuitenkin opittua jotakin.
Queenie oli minullekin pettymys. Humiseva harju ei myöskään kuulu suosikkeihini, henkilöt tosiaan ovat tympeitä.
Mikäli ei jätä kirjoja välillä kesken, voi tulla lukujumi