Lokakuu oli hyvä lukukuu. Luin kaksi kauhukirjaa, yhden fantasiakirjan, neljä sarjakuvaa, yhden dystopian ja yhden tietokirjan. Kaksi näistä oli sateenkaarevia.
Huomasin, että aktivoitumiseni kirjasomessa ruokki lukemistani. Lisäksi on helppo poimia somesta muistoksi, mitä on kuukauden aikana lukenut.
Angie Thomasin Betoniruusu vie taas Viha, jota kylvät – kirjan maisemiin, mutta on 1990-luvulle sijoittuva esiosa. Lue lisää tästä postauksesta.
Suuri osa syyskuun lukemisestani meni George R. R. yli seitsemänsataa sivuisen Martinin Tulen ja Veren selättämiseen. Kirjassa käydään läpi Targaryenin hallitsijasuvun vaiheita muutaman sadan vuoden varrelta. Luin kirjan, koska en malttanut odottaa kirjasta innoituksensa saaneen House of Dragon sarjan seuraavaa kautta.
Olen pettynyt, ettei kirjassa käyty läpi koko Targaryenien suvun vaiheita vaan lopetettiin hiukan sen jälkeen, johon House of Dragon todennäköisesti päättyy. House of Dragoniin olen pettynyt, ettei se ole ottanut mukaan Rhaenyra Targaryenin Tatti-narria, jolla on kirjassa parhaat jutut.
Oli miten oli: en kadu, että tämänkin järkäle tuli kahlattua.
Einat Tsarfatin Mikä sotku – opas sotkuiselle ihmisille oli ilahduttava sarjakuva Hertta- kustannukselta. Se esitteli sekä fyysistä että metafyysistä sotkua, muttei paheksunut. Joskus on vain hyvä hyväksyä sotkuisuutensa.
Panu Savolaisen Matkaopas 1700-luvun Turkuun on turkulaiselle lukijalle löytöretki: olenko käynyt tuossa kirjan mainitsemassa paikassa? Myös akateemisen myllyn läpikäynyt arvosti myös Turun akatemian esittelyä.
Ilmeisesti aikamatkakirjallisuus on suosittua maailmalla, mutten ole suomalaisia vastaavia löytänyt muita kuin tämän. Tätä lisää!
Lukien läpi vuosikymmenten – haasteeseen luin 1920-luvulla julkaistun neuvostoliittolaisen dystopian. Yevgeny Zamyatinin We oli mielestäni parempi kuin George Orwellin 1984. Kirjan lopussa oli itse asiassa Orwellin kommentaari.
D-503 asuu valtiossa, jossa jokaisen aikataulu on kellotettu. Valtion asukkaat pitävät samanlaisia uniformuja ja asuvat läpinäkyvissä kuutioissa. Kaihtimet saa laskea vain seksin ajaksi, jota saa harrastaa tiettynä hetkenä pinkkiä tikettiä vastaan. Kun D-503 tapa I-330:n hänen maailmankuvansa alkaa romuttua vähitellen.
She loves to cook she loves to eat-manga kertoo juuri siitä, mitä sen otsikkokin lupaa. Toinen naapuruksista kokkaa mielellään ja toinen syö. Ihmettelin vain, kun heidän välilleen ei viritelty romanssia.
Lapsen lempikirja lokakuussa on ollut WSOY:n kustantama Muumi Hyvää yötä. Tuttuja hahmoja, helposti käänneltävät sivut, joissa on luukkuja, jotka eivät ole yhtä helposti irtoavia kuin Puppe-kirjojen luukut. Tätä on kuulkaas selailtu!
Kirja saatu WSOY:lta.
Anne Muhosen sarjakuva Tyttö ja korppi osui hyvin kaamoksen saapumiseen. Se on jakanut kirjasomessa mielipiteitä, mutta itse tykkäsin siitä.
Uudispäivä on tulossa ja Ellen toivoo itselleen siipiä. Hän lähtee ystävänsä Poen kanssa hakemaan tuulisolmuja eukolta. Vähitellen alkaa selvitä, ettei uudispäivän päivitys olekaan pelkästään hyvä asia.
Kirjastosta löytyi toinenkin WSOY:n julkaisema Muumikirja. Sanahaitarissa on selkeitä kuvia, sivuja voi käännellä ja lapsemme voi tutustua numeroihin.
Alice Osemanin Heartstopper on saavuttanut suosiota Kirjasomenkin ulkopuolella. Netflixissä on sarjakuvaan perustuva sarja, joka odottaa katsomistaan.
Viidennessä osassa Nick ja Charlie ovat tulleet kaapista. Nyt pohdituttaa Nickin yliopistoon haku. Pojat myös ovat alkaneet miettiä pussailusta etenemistä.
Heartstopper on ihana sympaattinen. Kuka nyt ei haluaisi haaveilla nuoresta rakkaudesta ja pussailusta?
Luin myös viimein loppuun Sini Helmisen Lujaverinen-trilogian. Siitä lisää täällä.
Delicious in Dungeon- manga seuraa seikkailijaryhmää luolastossa. Koska heillä ei ole aikaa täyttää ruokavarantojaan, he päättävät valmistaa aterioita hirviöistä.
Tätä olisi monta osaa ja animekin olisi tehty, mutta kaikesta huvittavuudesta huolimatta en jaksa antaa enempää aikaani tälle.
Mikä nostalgiapläjäys oli lukea Noidan käsikirja! Luin sitä innolla 90-luvulla ala-asteella. Mielessäni oli piirtynyt kattava mässäily Elisabeth Bovarysta. Sen sijaan se käsitti alle puolen sivun katsauksen hänen veriseen tarinaansa ja pienen kuvan. Mutta ehdoton lukukokemus oli tämäkin!
Mitä sinä luit lokakuussa? Oliko tässä listauksessa tuttuja kirjoja?
Noidan käsikirja on tainnut olla lukulistallani jo vuosikymmeniä, mutten ainakaan muista, että olisin siihen tarttunut. Sinänsä hauska, miten joku pieni asia voi värittää kokonaisuuden. Ilmeisen vaikuttava puolisivunen.
Tuo matkaopas Turkuun vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja tuo Lujaverinen trilogia on mennyt minulta ihan ohi. Pitääpä kurkata. Osaatko sanoa, mahtaisiko sopia 13v pojallekin luettavaksi ?
Noidan käsikirja on tainnut olla lukulistallani jo vuosikymmeniä, mutten ainakaan muista, että olisin siihen tarttunut. Sinänsä hauska, miten joku pieni asia voi värittää kokonaisuuden. Ilmeisen vaikuttava puolisivunen.
Tuo matkaopas Turkuun vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja tuo Lujaverinen trilogia on mennyt minulta ihan ohi. Pitääpä kurkata. Osaatko sanoa, mahtaisiko sopia 13v pojallekin luettavaksi ?
Jos 13 vuotiasta ei haittaa, ettei päähenkilönä ole miestä vaan nainen ja muunsilupuolinen 😅 ja se on yksilöllistä, mikä kenestäkin on pelottavaa. Minusta kummitukset ja Tuonelan kuvaukset eivät ole pelottavia
Sinulla on ollut hyvä lukukuukausi. Paljon erilaisia kirjoja. Minä en ole lukenut yhtään näistä tai voi olla kyllä todennäköistä, että Muumeja on aikoinaan lasten kanssa luettu. Angie Thomasin Betoniruusu kiinnostaa, taisinkin mainita tästä jo postauksesi yhteydessä. Viha jota kylvät oli todella vaikuttava kirja. Sen kirjan luimme Naisten Pankin lukupiirissä. – Tuo Matkaopas Turkuun on kiinnostava, vaikken oikein hyvin Turkua tunnekaan.
Ei ollut yhtään tuttua!!! Panu Savolaisen Matkaopas 1700-luvun Turkuun kiinnostaa näistä eniten, vaikken olekaan turkulainen. 😀
Minä luin/kuuntelin lokakuussa 16 rikosromaania, kaksi historiallista lastenromaania ja yhden historiallisen aikuistenromaanin, yhden nobelistiromaanin, ja yhden nykyromaanin.
Historialliset lastenkirjat kiinnostaa!
Ei mitään tuttua minullekaan. Matkaopas 1700-luvun Turkuun kiinnostaa vanhana lyhytaikaisena turkulaisena, ja muutenkin.
Voi tuota Noidan käsikirjaa, nostalgiapläjäys tosiaankin!
Betoniruusu on minullakin lukulistalla, ja myös 1700-luvun Turun matkaopas kiinnostelisi.
Onpa kiinnostava kooste, kiitos! Sotkusarjis kiinnostaa nyt erityisesti! 🫣
Se antaa armollisuutta 😌
Ihan ensimmäisenä ihailen tuota, että teet lukulistan ja jopa pysyt siinä! Minun lukulistallani on satoja kirjoja ja muutaman kirjan mittaista suunnitelmaa en ole tehnyt kuin taannoin lukumaratoneille. Ne kyllä pitivät hyvin, ylimääräiseksi jääviä kirjoja oli aina tarkoituksella iso pino. Mutta noin muuten menen ihan täysin fiiliksellä yhden kirjan päätyttyä, enkä valitse toista samantyyppistä perään.
Näissä ei ollut tuttuja kirjoja, paitsi Noidan käsikirja nimeltä.
Noidan käsikirja on yleissivistystä
Ymmärrän hyvin tuon paksun kirjan dilemman, kun haluaisi lukea monta, mutta joku kiinnostava 700-sivuinen vie kaiken lukuajan. Minullakin on viime aikoina ollut monta paksua kirjaa, esimerkiksi Sally Rooneyn Intermezzo, Markun Nummen Käräjät ja Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö. Tämä kun vetää putkeen, nii alkaa jo sarjakuva tai kepeämpi romanssi houkuttaa!
Mulla on vuoden odottanut LOTRin uusi suomennos. Sitä haluaisi lukea pohdiskellen