”Mullan alla kohtaa Addams Familyn”, sanotaan Myllylahti-kustantamon sivuilla.
Lykkäsin näiden kirjojen arvostelua, kunnes saisin koko trilogian luettua. Ensimmäinen osa, Hurme, ilmestyi keväällä 2021, Sysi myöhemmin ja trilogian päättävä Kalma maaliskuussa 2023. Oikeammin näiden olisi mielestäni tullut ilmestyö kekrin aikoihin, mutta ehkä kauhua on helpompi lukea, kun ei ole enää niin pimeää.
Seela muuttaa Helsinkiin opiskelemaan enonsa, Sepon, luo. Sepolla on hautaustoimisto, jossa Seela alkaa autella majoitustaan vastaan. Vähitellen selviää, että Seela on lujaverinen eli hän näkee kummituksia. Luennoilla hänen huomionsa kiinnittää erikoinen Halla. Sopassa on myös kuollut Tinder-deitti ja huumepussi.
Sysi jatkaa tarinaa murhamysteerillä, muttei ollut mielestäni yhtä vetävä kuin Hurme tai Kalma; se jäi minulla kesken yli vuodeksi. Kalma oli loistava Tuonelan kuvauksineen ja menetyksen pohtimiseneen.
Ensimmäinen kirja oli Seelan näkökulmasta, kun kahdessa seuraavassa vuoroteltiin hänen ja Hallan näkökulmien väliklä. Olisin mielelläni lukenut vielä neljännen kirjan pelkästään Hallan näkökulmasta. Siinä olisi voitu paljastaa lisää hänen menneisyydestään.
Helminen kuvaa mutkattomasti muunsukupuolisuutta, rakkautta ja kuolemaa. Minulle trilogia ei ollut pelottava, vaikka se monissaesittelyteksteissä kuvataankin kauhuksi. Kummitukset ja manalan asioiden kanssa touhuamista pelottavampaa on mielestäni psykologinen kauhu. Ehkä vainajia kauheampaa minulle onkin epätieto Hallan ja Seelan rakkauden kohtalosta.
En ole varmastikaan ainoa, jonka mielestä on virkistävää, kun sateenkaarevia elementtejä voi olla kirjassa ilman suuria kaapistatuloja tai kipuiluja. Olemme pääsemässä siihen, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat kirjallisuudessa samanlaisessa asemassa kuin vaikkapa vasenkätisyys. Se vaikuttaa joihin kulmiin tarinassa, muttei suuremmin. Tässä on hyvä olla.
Comment