Monille on varmaankin sober curious- termi tuttu tai he ovat huomanneet alkoholittomien tuotteiden suosion kasvun. Joskus luin myös Katri Ylisen Aamu ilman darraa – kirjan, jonka ympärille on syntynyt myös holittomia bileitä ja podcast. Näitä enemmän sain kuitenkin irti Anna Karhusen Juomishäiriö – kirjasta.
Anna Karhunen pohtii kirjassaan omaa juomishistoriaansa, suomalaista juomakulttuuria sekä jakaa omia ja muiden raitistumiskokemuksia. Näkökulmana on äitiys, kuinka perheenäideillä on ollut taipumusta salajuopotteluun lasten läsnäollessa ja ilman, ongelman vähättelyyn sekä millaiselta elämä näyttää raittiina. Karhunen on myös haastatellut asiantuntijoita ja huomioinut raittiuden terveysvaikutukset.
Kaksi vuotta sitten oli raittiuteni ensimmäinen päivä. Vuosien aikana alkoholinkäyttöni oli pahentunut saavuttaen huippunsa kesällä ja syksyllä 2022. En tiedä, mitä olisi käynyt, jollen olisi alkanut epäillä olevani raskaana. Minulle oli päivänselvää, etten juo raskaana ollessa. Suurempi ajatustyö piti tehdä sen kanssa, etten halua juoda synnytyksen jälkeenkään. En edes kohtuudella.
Karhunen kertoo kirjassaan, kuinka hänelle on ollut vaikeaa käydä juhlissa raitistumisen alkuaikoina tai nähdä pommaccia skumppalasissa. Itse en ole halunnut lopettaa juhlissa käymistä. Enemmän minua vaikeutti alussa se, ettei alkoholi ollut helpottamassa sosiaalista jännitystä. Mutta kuten Karhusenkin, minunkin on hyväksyttävä välillä, ettei aina tunnelma nouse kattoon ja on ok lähteä aiemmin, jos siltä tuntuu.
Alkoholittomien tarjonta on nykyään hyvä. Paitsi punaviinien osalta. Monet ovat ottaneet hyvin tilanteeni ja hankkineet minulle omat juomat. Jotkut taas toteavat, että vettä saa hanasta. Minun on tehnyt alkoholia mieli suunnilleen kolme kertaa tämän kahden vuoden aikana. Maistelin ennen punaviinejä, joten siihen ei ole paluuta. Toisella kerralla oli huono päivä ja näin baarin mainoksessa Karhu-tuopin. Silloin ikävöin sitä ensimmäistä humalan puraisua. Viimeisimmällä kerralla haistoin olutta, josta tuli mieleen ”tuosta olisin tykännyt”. Se ajatus tosin meni nopeasti ohi. Useimmiten pelkkä juoman haistaminen riittää.
Karhunen kertaa myös kirjassaan raittiuden terveysvaikutuksia. Hän kertoo alkaneensa harrastaa enemmän liikuntaa alkoholin jättämisen myötä. Itse olen unohtanut kokonaan, että joillain voi olla juhlien jälkeisenä päivänä darra ja ihmettelen, kun emme voi sopia yhteistä tekemistä.
Karhunen myös toteaa, että monet ovat kysyneet, milloin hän lopettaa tipattoman. Itsellenikin oli vaikea myöntää, ettei tämä ehkä olekaan toistaiseksi vaan lopullisesti. Minulla on taipumus ylilyönteihin, joten vältän niitä aiheuttavia asioita. Olen 15 vuotta käyttänyt tietokoneita, joihin ei saa asennettua Sims-peliä, etten pelaisin loputtoman paljon sitä. Tätä voisi verrata samanlaiseen itsestä huolehtimiseen.
Karhunen mainitsee monien tulevan puolustuskannalle, kun hän puhuu raittiudesta. Kuin heidän alkoholinkäyttöönsä oltaisiin puuttumassa. Olen huomannut saman. Itse en löytänyt tarttumapintaa Aamu ilman darraa – sisällöstä eikä AA- kerho kuulostanut minun jutulta. Karhusen kirja oli kuitenkin kuin lämmin syli, jota lukiessa nyökyttelin ja vahvistin päätöstäni.
Aluksi lopetin alkoholin lapseni takia, nyt jatkan raittiutta itseni takia.
Kiitos, että jaoit oman tarinani ja onnittelut näistä kahdesta vuodesta 😊
Ei ole minun kirjani tämä. Olen omituinen suomalainen, harvoin muistan että alkoholipitoisia juomia on edes olemassa, kun en juo kotona useimmiten mitään ja missään bileissä en käy. Juhannusta vietetään välillä kaveriporukan kesken ja silloin otan pari juomaa, mutta en edes muista milloin olisin viimeksi ollut ihan kunnolla humalassa 🫢
Olen kyllä huomannut että nuoriso on jo pidemmän aikaa käyttänyt vähemmän, mutta menikö se jokseenkin niin, että ne jotka juo, vetää niiden muidenkin edestä…
Onnittelut, että sinulla on hyvä alkoholisuhde! Itselläni on taipumusta ylilyönteihin, siksi en myöskään uskalla pelata tiettyjä tietokonepelejä.
Kiitos postauksesta ja onnittelut päätöksestäsi. Olen viime aikoina pohtinut paljon alkoholikulttuuria ja sitä, miten välillä tuntuu, että sosiaalisen paineen vuoksi pitäisi juoda. Tämä kirja kuulostaa todella kiinnostavalta, kiitos siis vinkistä.
Mutta onneksi ihmiset ovat nykyään avoimempia raittiudelle kuin kymmenen + vuotta sitten.
Olet tehnyt pitkän matkan ja pohtinut suhdettasi alkoholiin rehellisesti! Olen iloinen puolestasi. Olen miettinyt alkoholikulttuuriin liittyviä asioita viime aikoina aika paljon (pikkujoulukausi), sillä kyllähän meillä on vieläkin yhteiskunnassa paljon rakenteita, jotka lisäävät painetta alkoholin käyttöön, ja käyttöön nimenomaan hauskuuden edellytyksenä, ei seurustelujuomana.
Itselläni ei ole oikein minkäänlaista alkoholisuhdetta, saatan juoda kuohuviinin tai siiderin joskus, mutta mieluiten juon holittomia juomia. Valikoimat ovat viime vuonna laajentuneet huomattavasti, mutta edelleen tulee vastaan ravintoloita, joilla ei ole oikein tarjolla muuta kuin joku kämäinen vaihtoehto. Tämä tulee varmasti muuttumaan, sillä ilo ilman viinaa on teeskentelyä -asenne tuntuu oman kokemuspiirini mukaan olevan yleisin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla.
Minusta on aina surullista huomata, että monella alkoholi on edellys tai selviytymiskeino sosiaalisten tilanteiden käsittelyyn ja omien tunteiden kohtaaminen selvin päin on vaikeaa. Ei se yksilön vika ole, vaan opittu käyttäytymismalli. Siksi on hienoa, että tällaisia kirjoja kirjoitetaan ja ylipäänsä alkoholikulttuurista puhutaan avoimemmin kuin ennen.
Juuri tätä tunteiden kohtaamista ja uusia nollaamiskeinoja olen harjoittanut. Holittomana nollaamisena toimii lenkkeily ja saunominen