Maagisessa kesäkisassa sai viisi pistettä, kun luki kirjan kymmeneltä eri nobelistilta.
Ensimmäisenä luin Louise Glückin runokokoelman Uskollinen ja hyveellinen yö. Tässä päästiin korkeakirjallisuuden makuun. Tunsin itseni tyhmäksi, kun en tajunnut runoista mitään. Glück sai nobelin 2020.
John Steinbeckiltä luin kolme novellia sisältävän Punainen poni- kokoelman. Se olisi pitänyt lukea jo yläasteella, mutta tuolloin ei napannut. Nyt sain siitä enemmän irti. Nuori poika opettelee ottamaan vastuuta kasvattamalla omaa eläintä. John Steinbeck sai nobelin 1962.
Selma Lägerlöf tunnetaan erityisesti Peukaloisen retkistä. Luin häneltä kuitenkin Kungahällan kuningattaria kokoelman. Nyt kun kirjoitan tätä pari kuukautta myöhemmin, ei minulla ole jäänyt siitä paljoa muuta mieleen kuin legendanomaisuus. Selma Lägerlöf sai nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä naisena 1909 ja oli myöhemmin Ruotsin akatemian jäsen.
Lisää runoja! Luin Pablo Nerudan Kapteenin lauluja. Muistan, kun muinoin Serranon perheessä joku tyttö kehui Nerudan rakkausrunoja. Oikeastihan Neruda tuli tunnetuksi vasemmistolaisesta ajattelustaan ja politiikastaan. Hän julkaisi imelän runokokoelman Kapteenin lauluja alunperin salanimellä, koska ei pitänyt sitä muuhun tuotantoonsa sopivana. Pablo Neruda sai nobelin 1971.
Hemingwaylta luin Vanhuksen ja meren. Rehellisesti sanottuna luulin sen olevan enemmän Muumipapan ja meren kaltainen. Koko pienoisromaanin ajan vanhus väsytti isoa kalaa merellä. Sen olisi voinut sanoa olevan suuri kalajuttuhuijaus, jollei kalan luuranko olisi säilynyt muille näytettäväksi. Ernest Hemingway sai nobelin 1954.
Imre Kertsésziltä luin kokoelman, jossa oli essee ja nobelvoittopuhe. Kirja oli julkaistu vuosituhannen alussa. Hänen kirjoituksensa holokaustista tuntuivat ajankohtaisilta. Imre Kertsész sai nobelin 2002.
Olen aiemmin lukenut Han Kangilta Vegetaristin. Muistan, kuinka ahmin sitä yöllä anoppilassa. Valkoisen kirjankin ahmin kirjastossa istuen. Lyhyet tekstit kuolleesta sisaruksesta liikuttivat. En tiedä, olisinko saanut yhtä paljon irti, jollen olisi itse äiti. Han Kang sai nobelin 2024.
Luulin pitkään, että ensimmäinen lukemani Annie Ernauxin kirja olisi Vuodet. Päädyin kuitenkin lukemaan Isästä/Äidistä yhteisniteen. Ernaux sai ilmeisesti nobelinsa autofiktiivisten ansioidensa perusteella. Hän oli kuulemma aallonharjalla. Kirjan nimikin sen kertoo, mistä kirja on. Toinen osio oli jo toistoa, kertoihan kirja yhdessä asuvasta pariskunnasta. Annie Ernaux sai nobelin sai nobelin 2022.
Luin Tomas Transtörmeriltä Totuudenkynnys- runokokoelman. Taas runoja, joita oli vaikea ymmärtää. Osa niistä oli proosarunoja, joista normaalisti pidän. Tomas Transtörmer sai nobelin 2011.
F.E Sillanpää on ainoa suomalainen, joka on saanut kirjallisuuden nobelin. Ihmiset suviyössä oli, kuten takakansikin sen sanoi, hyvä esimerkki Sillanpään tuotannosta. Siinä kuvattiin perinteistä suomalaista maalaiselämää. Kyllähän sen luki, mutta enemmän pidin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla- trilogiasta. F.E Sillanpää sai nobelin vuonna 1939.
Mikä sitten yhdistää nobelin voittaneita? Monesta tuli mieleen, että ne eivät ole helposti pureskeltavaa viihdekirjallisuutta vaan juuri sitä korkeakirjallisuutta. Nobelistit kuvaavat ihmistä, oman kulttuurinsa kautta, mutta tavoittavat samalla jotain yleisinhimillistä. Esimerkiksi Ernauxin ja Sillanpään teksteissä voi kuvataan työtä tekevää ranskalaista ja suomalaista, mutta silti niiden hahmoissa voi nähdä paljon samaa.
Mikäli haluat enemmän Nobel-tietoutta, kuuntele Spotifysta Nobel tai ei mitään- podcastia. Siinä pureudutaan eri nobelisteihin ja heidän palkinnonmyöntöperusteisiinsa. Paljon mielenkiintoista nippelitietoa!
Comment