Laura ei ole voinut maalata sen jälkeen, kun sai tietää parhaan ystävänsä kuolinpäivän. Peter sairastaa parantumatonta kuiskaustautia ja on anonut lupaa eutanasiaan. Auringonkuori kuvaa heidän viimeistä päiväänsä yhdessä.
Keskiössä on Lauran ja Peterin suhde ja Peterin viimeinen päivä, jolloin kaikki tunteet saavat näkyä. Välillä henkilöhahmoja syvennetään kurkkaamalla heidän menneisyyteensä. Kirja puoltaa vahvasti eutanasiaa. Peter on parantumattomasti sairas, tuskissaan, hänellä on oikeus päästä rauhaan.
Nupponen kirjoittaa vaivihkaista utopiaa: Laura saa taiteilijanpalkkaa, Peter toimittajanpalkkaa, jotka määräytyvät kansalaispalkan tyylisesti. Ravintola, jossa he käyvät syömässä käyttää raaka-aineinaan vieraslajeja. Vaikka kyseessä olisi elämä ja kuolema, matkustetaan maata pitkin. Sijoittamalla kirja oikeudenmukaiseen maailmaan dystopian sijaan, Nupponen kohdentaa mielenkiinnon Peterin ja Lauran väliseen ystävyyteen yhteiskunnallisten ongelmien sijaan.
Kuva ei anna oikeutta, kuinka kaunis Auringonkuoren kansi on. Jotenkin ottaessani kuvaa kuolleet lehdet korostuivat. Sekin toki sopii teemaan.
Minusta Nupposen teos on Jouka Lumisalon ihastumisopin ohella vuoden 2025 parhaita kirjoja. Suosittelen kaikille.
Kirja saatu arvostelukappaaleena Gummerukselta.