Tuntuvatko sinustakin liikuntasuositukset vaativilta? Niin kovilta, ettei tekisi mieli edes yrittää?
Laura Pörsti ei ole liikkunut sitten teini-iän tennisharrastuksen. Kirjassaan Antiliikkuja hän päättää kokeilla vuoden ajan liikuntaa; käydä salilla ja ehkä kokeilla muutamaa uutta urheilulajia.
Pörstin kirjassa on paljon terävää pohdintaa. Hän selvittää liikunnan historiaa harrastuksena, joka ei ole kovin pitkä. Hän selventää UKK-instituutin liikuntasuosituksia ja pohtii liikunnan rajoitteita. Monille liikuntaharrastus välineineen on liian kallis, kun taas moni ei tiedä mistä aloittaa eikä kaikkien kulttuuriin yksinkertaisesti ole kuulunut liikunta.
Pörsti kuitenkin huomaa vähitellen liikkuneensa huomaamattaan. Hän välttelee auton käyttöä, jolloin päivittäin tulee paljon askelia. Kuitenkin hän tuntee huonoa omatuntoa, ettei liiku suositusten mukaisesti. Miksei siivoamista, puutarhanhoitoa ja lapsen perässä juoksemista huomioida liikuntasuorituksena?
Itse koen, että minullakin on myös antiliikkujan identiteetti. Itselläni on korkea BMI ja keskivartalolihavuutta. Siksi yllätin kuukausi sitten fysioterapeutin, kuinka ketterästi pääsin eri asentoihin. En vieläkään osaa sanoa harrastavani juoksua, vaikka olen juossut koronavuosista lähtien. Tekisi mieleni vähätellä tämänkin päiväistä kuuden kilometerin lenkkiä. Juoksuvauhtini on hidas: reippaalla kävelyllä pysyisi perässäni.
Pörstin Antiliikkuja on armollinen: pienikin liikunta on eteenpäin; on vain löydettävä oma tapa liikkua. Suosittelen lukemaan Antiliikkujan juuri hänen terävien pohdintojensa takia.
Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerukselta.
Tämä kuulostaa tosi kiinnostavalta, joten kiitän vinkistä. Aika ajoin tulee mietittyä, miten tiukassa antiliikkujan identiteetti on ja miten sitä ympäristökin helposti ruokkii, jos ei ole kovin atleettinen ulkonäöltään. En tiedä, pohditaanko Pörstin kirjassa tätä puolta, mutta yhtä kaikki teos kiinnostaa.
Kiinnostavan kuuloinen teos. Itsekin koen olevani antiliikkuja, vaikka jonkin verran liikunkin. Ja lasken siivoamisen ja puutarhanhoidon liikunnaksi!
Liikkuminen on kyllä tuotteistettu ja toiseutettu tehokkaasti yhteiskunnassa. Jos et maksa liikunnasta ja/tai vaihtoehtoisesti tähtää johonkin tavoitteellisesti, sitä ei liikunnaksi lasketa. Minä olen hyötyliikkuja. Tykkään halkokuorman tekemisestä, maalaamisesta, lumitöistä, kaikesta sellaisesta, missä saa jotakin näkyvää aikaiseksi, eikä liikkuessa takaraivossa koko ajan tykätä tekemättömien kotitöiden lista, kun samalla jotakin järkevää valmistuu.
Minä pidin muutaman vuoden kolumnia Kuntosali & Fitness -lehdessä. Näkökulmani oli juurikin ei-aktiiviliikkujan ja sellaisena se säilyi koko kolumnistiurani. Minulla oli myös PT ja siinä huomasi, että kunnon paranemisen kannalta yllättävän vähätehoinen liikunta riittää. Ehkäpä tätä kirjaa pitää hieman tutkailla.